Velkakriisit ja vaihtoehdot

Torstai 14.4.2011 klo 11:19 - Teemu

Vaalien kuumentama komissaari Rehn sekä pankkialan poliittiset edusmiehet hallituspuolueissa ovat vakuutelleet kilvan kansalaisille, ettei Euroopassa myllertävälle velkakriisille voida tehdä mitään muuta kuin taata lisää ongelmalainoja. SDP sen sijaan on vaatinut pankkien ja sijoittajien vastuunkantoa. Tätä keskustelua on kuitenkin syytä monipuolistaa sekä kurkistaa yleisimpien väitteiden taakse.

Oikeisto väittää kivenkovaan, ettei sijoittajavastuun toteuttaminen ole mahdollista ennen vuotta 2013. Tätä on vaikea ymmärtää. Jokainen apupaketti neuvotellaan erikseen, ja niihin on täysin mahdollista kirjata esimerkiksi velkojen uudelleenjärjestelyyn liittyviä linjauksia. Se, halutaanko näin tehdä tai ei on eri asia, mutta mahdotonta se ei missään tapauksessa ole.

Velkajärjestelyjen toivottomuus tai mahdottomuus on toinen usein todettu kysymys. Eurooppalaisissa talouslehdissä, ja kuten Suomessa mm. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen johtajan Sixten Korkmanin kirjoituksissa Kreikan velkajärjestelyä pidetään kuitenkin väistämättömänä ja kyse on vain ajasta. Velkajärjestely ei tarkoita velkojen nollausta vaan kohtuullistamista. Sijoittajat eivät siis missään tilanteessa menettäisi kaikkia saataviaan. Järjestelyiden tarkoitus on saattaa tilanne kestävälle pohjalle, jotta maiden toipuminen, ja loppujen velkojen maksaminen, voisi olla mahdollista.

Oikeisto pelottelee myös uusiutuvalla finanssikriisillä mikäli velkasaneeraus toteutettaisiin. Tämäkään väite ei pidä paikkaansa. Alkuperäisessä kriisissä oli kyse amerikkalaisten investointipankkien ongelmista. Pankkeja voidaan tukea kansallisesti mikäli tarvetta on, ja Kreikan ja Portugalin tapauksessa monet yksityiset sijoittajat ovat jo vetäytyneet näiden maiden velkakirjamarkkinoilta. Siksi vastaavaa shokkia ei tulisi tapahtumaan.

Ongelmamaiden auttamisesta kaikki, mahdollisesti Soinia lukuunottamatta ovat samaa mieltä. Nyt on kuitenkin etsittävä keinoja, jotka toimivat. Hallituksen esittämät lääkkeet eivät ole toimineet ja sijoittajavastuun puute tulee kalliiksi veronmaksajille. Miksi mikään heidän esittämänsä ei ole toistaiseksi toiminut, ja miksi nyt pitäisi uskoa että ehkä kolmas kerta toden sanoo?