Voiko vitutukseen kuolla?

Maanantai 14.6.2010 klo 0:50 - Teemu

Vastaus tuohon otsikon kuolemattomaan kysymykseen on, että ei voi. Kirjoitus käsittelee siis viikonlopun Demarinuorten liittokokouksen jälkeisiä fiiliksiä.

Turpaan tuli. Se täytyy myöntää. Pettymys on valtaisa ja suru sekä katkeruus vaihtelevat valitsevina tunteina. Demarinuoret oli minulle äärimmäisen rakas järjestö, on myös edelleen. Koen että työ jäi kesken, mutta päätös on tehty ja uudet kipparit luotsaavat laivaa parhaan kykynsä mukaan.

Se työ jonka sain tehdä tämän nuorisojärjestön puolesta oli äärimmäisen antoisaa ja opettavaista. Kuluneelta ajalta kertyi valtavasti oppia ja osaamista, mutta ennen kaikkea hienoja tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita. Valitettavaa on että nyt se linkki hieman katkeaa, mutta yritetään vielä ystävät tavata. Minulle tulee ikävä teitä kaikkia.

Aktiivinen nuorisoliittolaisaika on siis kohdaltani ohitse. Mutta työ sosialidemokraattisen liikkeen hyväksi jatkuu ja teen edelleen parhaani sen arvojen edistämiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka nyt tuntuukin pahalta, niin onhan se niin ettei minusta sosialidemokratia lähde pois, vaikka kuinka hakattaisiin.

Joensuun henkeä emme valittavasti tavoittaneet viime viikonloppuna. Oli havaittavissa hieman kiristyneitäkin fiiliksiä. Kaikki toiminta liittokokouksessa ei mielestäni kestä kriittistä tarkastelua. Paha on mieli minullakin, kun sorrutaan juntturointiin ja likasanko-politikointiin. Se ei mielestäni kuulu modernin poliittisen nuorisojärjestön toimintatapoihin. Toivottavasti tästä kokemuksesta osataan ottaa opiksi.

Tuntuu todella pahalta kun kirkkain silmin sanotaan että minä olen tehnyt tätä työtä tittelit mielessä. Lausunto ei voisi olla kauempana totuudesta, olen antanut kaikkeni tälle liikkeelle niiden asioiden vuoksi joita edistämme, en oman asemani takia. Te ketkä minut tunnettu tiedätte tämän olevan totta.

Mutta juuri niiden asioiden vuoksi meidän täytyykin jättää pois katkeruus ja suru. Sosialidemokratiaa ei edistetä siten, lannistumisen hinta on liian suuri kannettavaksi. Vaikka ei ole minun tehtäväni enää innostaa ja yhdistää tätä nuorisojärjestöä, teen sen silti. Tämä hetki on ei ole se hetki, jolloin keskitymme toinen toisemme soimaamiseen, ja unohdamme kohentaa aatteen liekkiä. Tämä hetki on se jolloin laitamme rivit suoriksi ja lähdemme innolla kohti ensi kevään eduskuntavaaleja.

Lopuksi vielä kerran kiitos kaikille tukijoille! Lapista Helsinkiin, pienistä suuriin. Minä olen todella ylpeä siitä että sain nauttia luottamustanne. Muistan sen tunteen koko loppuelämäni ajan. Kiitos myös edesmenneelle liittohallitukselle ja sen puheenjohtajalle Hetalle! Oli hienoa tehdä töitä kanssanne ja olen ollut etuoikeutettu oppimaan teiltä paljon. Aatteen lippu liehuu myös huomenna. Lämmin kiitos myös toimiston väelle joiden rautaisen ammattitaidon tukemana oli hienoa kehittää tätä järjestöä.

Lähtekäämme nyt yhtenäisenä sosialidemokraattisena liikkeenä kohti huomispäivän haasteita ja sitä punaista aamunkoittoa joka jo sarastaa horisontissa!

Now the sun's gone to hell
And the moon's riding high
Let me bid you farewell
Every man has to die
But it's written in the starlight
And every line on your palm
We're fools to make war
On our brothers in arms

Kaikkea hyvää toivottaen,
Teemu