Kevään kynnyksellä

« Kuka puolustaa d..
Demarinuorten pu.. »

Tiistai 6.4.2010 klo 19:36 - Teemu


Jopas on kulunut aikaa edellisestä päivityksestä, olisihan se suotavaa päivittää näitä sivuja vähän ripeämpää tahtia. Mutta näin kevään kynnyksellä on pitänyt varsin kiirettä. Yritetään korjata asia tulevaisuudessa.

Edellinen kirjoitukseni Akt:n työtaistelusta sai mukavasti näkyvyyttä mediassa. Se onnistui ylittämään julkaisukynnyksen ainakin Itä-Savossa, Länsi-Savossa, Karjalaisessa, Savon Sanomissa, Uutispäivä Demarissa, Ahjossa sekä Vapaudessa. Osassa se julkaistiin sellaisenaan, osassa karsittuna versiona. Lisäksi paikalliset paikalliset politrukit Kokoomuksesta ja Keskustasta täällä Etelä-Savossa intoutuivat kommentoimaan kirjoitusta, joten jatkoa seuraa. Stay tuned!

Viime viikolla päättyivät myös Osuuskunta Tradekan edustajistonvaalit. Sdp oli selkeästi suurin 55,7 % ääniosuudella. Meillä Etelä-Savossa Sdp saavutti neljä paikkaa viidestä. Oma äänimääräni, 402, riitti vaalipiirin toiseen sijaan ja tulin valituksi edustajistoon. Edelleni kiri Jouni Backman, taas kerran, mutta tulosta voidaan pitää ihan kelvollisena. Kiitoksia vielä kaikille äänestäjille! Muut valitut olivat Ritva Suomalainen, Marja-Liisa sekä vasemmistoliiton Juha Bilund. Tällä porukalla on varmasti hyvä jatkaa edistyksellistä osuuskuntatoimintaa tulevaisuuteen.

Politiikan rintamalla vallitsee valtakunnallisesti kuin myös paikallisesti on sähköinen ilmapiiri. Työllisyyskriisi, Ylen ongelmat, yliopistojen yt-neuvottelut kuin Tiura-kohukin sävyttävät julkista keskustelua. Paikallisesti täällä Savonlinnassa kiinnostaa uusi kirjasto (jonka muotoilusta en muuten perusta), kuntien tilinpäätökset ( Savonlinna tiputtanut kumulatiivisen älijäämänsä viidessä vuodessa 25 milj. 2,2 miljoonaan), seudun vakava työttömyysongelma (esim. Savonlinna 16,7%) sekä Savonlinnaan lähivuosina kohdistuvat 450 miljoonan euron yksityiset sekä julkiset investoinnit (eteenpäin siis mennään). Eiköhän jotain noista seuloudu vappupuheisiinikin joita voi tänä vuonna kuunnella Rantasalmella, Joroisissa sekä Savonlinnassa. Ei enää opiskelijavappua Teemulle...

 

Tässä vielä lopuksi  palstan täytteeksi Joensuun yliopiston Opiskelijarähinä-tapahtumassa pitämäni Sosialidemokraattisten opiskelijoiden puheenvuoro.

 

Näyttää siltä, että lukukausimaksujen vastustus on tehnyt toistaiseksi tehtävänsä, kun tuoreimpien tietojen perusteella opetusministeriön korkeakoulutyöryhmä ei esittänytkään korkeakouluopiskelijoilta perittäviä lukukausimaksuja. Taistelu ei kuitenkaan ole ohi.

On hälyttävää, että puheita maksullisesta koulutuksesta kumpuaa tasaisin väliajoin yhteiskunnalliseen keskusteluun vuoroin elinkeinoelämästä, politiikoilta kuin myös korkeakoulujen johdostakin. Milloin lukukausimaksuilla halutaan vahvistaa yliopistouudistuksen runtelemaa rahoituspohjaa, toisinaan niitä perustellaan opiskelijoiden valmistumisen vauhdittamisella. Ja joskus niillä halutaan edistää koulutusvientiä ulkomaille.

Kuitenkin esimerkit lukukausimaksuista ja koulutuksen kaupallistamisesta muualta maailmasta ovat kaikkea muuta kuin rohkaisevia.

Lukukausimaksuihin siirtyneissä maissa markkinavoimat ovat vähän kerrassaan muuttaneet korkeakoulupolitiikan linjoja. Varoittava esimerkki löytyy maapallon toiselta laidalta Australiasta, jossa otettiin käyttöön noin 130 euron rekisteröitymismaksu vuonna 1986. Tästä olikin kätevä siirtyä sopivalla tahdilla ensin noin 1300 euron lukukausimaksuihin, ja siitä sitten nykyisin opintoalasta riippuen 2500- 5000 euron lukukausimaksuihin. 

Toinen huomattava seikka Australian esimerkistä on samaan aikaan tapahtunut korkeakoulujen julkisen rahoituksen osuuden putoaminen noin 75%:sta nykyiseen 40%:iin. Eli lukukausimaksut eivät tuoneetkaan ”ylimääräistä” rahaa yliopistoihin, vaan muuttuivat sen perusrahoituksen elementeiksi. 

Halutaanko Suomessa mennä samaan suuntaan? Varsinkin kun pitää mielessä sen faktan, ettei esimerkkimaan korkeakoulujen kilpailukyky parantunut lukukausimaksujen myötä. Vaan päinvastoin - lukukausimaksut jakavat koulutuskenttää kahden kerroksen väkeen ja yksipuolistavat tarjottavaa koulusta. Samankaltaisia esimerkkejä löytyy myös muualta maailmasta.

Ennustan, että seuraavaksi pulpahtaa Suomessakin esille laajempaan keskusteluun hieno esitys opiskelijoiden rekisteröintimaksuista, jotka ovat vain eri nimen alle verhottu esitys lukukausimaksuista. Tätä perusteellaan korkeakoulujen rahoituksella, opintoajoilla ja opiskelijoiden oman vastuun korostamisella. 

Ja eipä ole edes erityisen hankalaa kuvitella kuinka vaikeaa on leimata nykyisessä mielipideilmastossa opiskelijat ahneiksi ja laiskoiksi loiseläjiksi jotka hengailevat yliopistossa ihan vaan huvin ja opiskelija-alennusten vuoksi.

Valitettavasti maksullinen koulutus on jo tietyin osin arkipäivää Itä-Suomen yliopistossakin. Maksullisia maisteriohjelmia on toistakymmentä ja lisää on tulossa. Tämä herättää kysymyksen eri opintokokonaisuuksien ja niiden opiskelijoiden tasa-arvosta. Jakautuuko meidänkin koulutuksemme tärkeisiin ja niihin vähemmän tärkeisiin, joita voikin jo kohta alkaa kutsua rasitteiksi yliopiston taseelle. 

On siis selvää, että keskustelu maksullisesta koulutuksesta ei tule katoamaan mihinkään. Kokoomuslainen opetusministeri Henna Virkkunen toivoikin muutama viikko sitten, että asia nostettaisiin esiin seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Tässä on hyvä reiluuden nimissä todeta, että, Virkkunen kertoi myös eduskunnassa, ettei istuvalla hallituksella ole tarkoitus puuttua lukukausimaksuihin. 

Mutta silti lausunnosta voidaan tulkita, että asiaa tulisi tarkastella tulevaisuudessa. Onko tämä sitä kuuluisaa hivuttautumista kohti lukukausi- tai rekisteröitymismaksuja vai pelkästään avointa keskustelua? Sen aika näyttää. Maksullisen koulutuksen puolestapuhujien ääni on koventunut viime vuosina.


Sosialidemokraattiset opiskelijat vastustavat koulutuksen maksullistamista ja näkevät, että jokaisella on oikeus saada kykyjensä ja taitojensa mukaista koulutusta riippumatta sosio-ekonomisesta taustastaan. Lukukausimaksut uhkaavat ihmisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia ja lisäävät yhteiskunnan epätasa-arvoisuutta.

Lisäksi ne viivästyttäisivät valmistumista ja heikentäisivät jo taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevien opiskelijoiden taloudellista asemaa. Opiskelijan kukkaro ei kestä enää lisärasituksia. Jokaisella opiskelijalla tulee olla myös oikeus korjata valintojaan ja vaihtaa epämotivoiva oppialansa toiseen. 

Koulutus tulee nähdä julkisena hyödykkeenä, jonka yksilöille ja heidän muodostamalleen yhteiskunnalle synnyttämä kokonaisetu on sen kustannuksia suurempi. Korkeakoulut ovat uusien ajatusten ja kriittisen ajattelun paikkoja, eikä niitä tule uhrata kapeakatseisen kaupallistamisen ja markkinavoimien ylivallan alttarille.

Aktiivisella opiskelijaliikkeellä on siis vielä tehtävää suomalaisessa yhteiskunnassa eikä meidän kannata tuudittautua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Sen olemme velkaa jos emme itsellemme, niin ainakin tuleville sukupolville.


Kommentoi kirjoitusta

Kommentti:*

Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini: