Demokratian häiriötilasta päästävä pois
Perjantai 9.10.2009 klo 12:25 - Teemu
Vaalirahasoppa on kiehunut jo reilusti yli vuoden. Paljastuneet väärinkäytökset ovat vahingoittaneet poliittisen järjestelmän uskottavuutta vakavasti. Raha-automaattiyhdistyksen varojen väärinkäyttö, kyseenalaiset kaavoituspäätökset, kummalliset lentoliput sekä pätkittäin palaava muisti ovat jättäneet ruman kolhun kansalaisten luottamukseen poliitikkoja kohtaan.
Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on joutunut tässä asiassa myrskyn silmään. Taannoin esitetty Silminnäkijä-ohjelma nosti laineet jo lähes kestämättömälle tasolle. Mutta taitavina pelureina Vanhanen ja keskusta käänsivät keskustelun puutavaralahjoituksiin. Ohjelman pääasiallinen sisältö koski keskustalaisen nuorisosäätiön epäilyttäviä toimia, joissa Ray:n rahaa on heitetty gryndereille, vieläpä lainsäädännön vastaisesti. Kaikki tämä tapahtui Vanhasen ja kansanedustaja Antti Kaikkosen (kesk.) valvovan silmän alla.
Esille voisi myös nostaa kansanedustaja Marja Tiuran (kok.) lentoliput arkkitehtitoimistolta, joka kilpailee hänen hallinnoimansa koulun rakennusurakasta. Epäilyttävältä kuulostaa myös ministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) saama huomattava vaaliavustus huonekalufirmalta, sittemmin Pekkarinen on ollut myöntämässä merkittävää investointiavustusta samalle firmalle. Ei laitonta, mutta hyvin arveluttavaa.
Tai entäpä mitä kertoo harkinnasta se että kyseenalaista mainetta nauttiva liikemies tulee tarjoamaan vaalirahoitusta, firmasta joka oli tunnettu jo silloin huolettomasta varankäytöstä? Useat hallituksen avainministereistä eivät viitsineet vaivata itseään näin triviaaleilla kysymyksillä. Pakko myöntää että itse kiinnostuisin asiasta hieman enemmän jos joku löisi allekirjoittaneelle kymppitonnin näppiin ja vain hymyilisi vienosti onnea toivottaen.
Tätä listausta voisi jatkaa lähes loputtomasti, mutta siihen ei nyt liene tarvetta. Johtopäätöksenä voi todeta että syvässä suossa ollaan. On hyvä että rötökset paljastuvat, mutta välillä tuntuu unohtuvan, ettei kaikki politiikan rahoitus ole pahasta. Epäilys osuu kaikkeen ja kaikesta tehdään epäilyttävää. On kuitenkin muistettava että suurin osa kansanedustajista tai vaalirahoitusta antaneista ei ole tehnyt mitään väärää.
Niin kurjalta kuin se kuulostaakin ei vaaleja ilmaiseksi tehdä, joten rahoitusta on pakko jostain saada. Tilanne ei voi olla se että vain rikkaimmilla yksityishenkilöillä olisi mahdollisuus pyrkiä vaikkapa eduskuntaan. Vaalirahoitus tarvitseekin tarkemman valvonnan, kunnon sanktiot väärinkäytöksistä ja ennen kaikkea ehdokaskohtaisen kampanjakaton. Koko kohun taustahan on juuri näissä hillittömiksi paisuneissa ehdokkaiden kampanjabudjeteissä.
Kansalaisten kyllästyminen ”ostopolitiikkoihin” on hyvin toivottavaa, ja se tarjoaa uusille asiapohjalta ponnistaville ehdokkaille tilaa. Suuri vaalikampanja ei ole mikään pätevyyden tae. Tämän toteutumiseksi kaivataan myös äänestäjiltä suurempaa kiinnostusta yhteiskunnallisista asioista. SDP:lle uusi tilanne tämä ei ole ongelma, vaan mahdollisuus. Toivottavasti tulevaisuudessa kilpaillaan politiikan sisällöillä, ei mainostoimistojen tekemien kampanjoiden näyttävyydellä.
On ensiarvoisen tärkeää etteivät äänestäjät alistu nykyisessä tilanteessa, vaan heidän tulee vaatia parempaa politiikkaa. Passivoitumisella varmistetaan, vain se etteivät tavat muutu ja samat kepulit hoitavat edelleenkin yhteisiä asioitamme. Tässä tilanteessa kannustankin nuoria kiinnostumaan politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista, sillä juuri siitä tarvitsemme että selviämme tästä vakavasta demokratian häiriötilasta joka suomalaista kansanvaltaa parhaillaan koettelee.
Nyt jos koskaan on tilaa uusille tekijöille ja toimintatavoille. Ei pidä alistua vaan vaikuttaa.
Kirjoitus julkaistu Vapaus-lehdessä 8.10.2009
