Aftermath

Torstai 11.6.2009 klo 23:02 - Teemu

 

Eurovaalit on sitten käyty tunnetuin tuloksin. Tässä vähän pohdintaa ja huomioita asiasta. Netti on täynnä hyviä(kin) poliittisia blogeja, joissa keskustelu on huomattavasti syvällisempää joten niihinkin kannattaa perehtyä.

 

SDP

 

17,5 (292 051 ääntä), kaksi paikkaa. Meidän tulos oli huono, ei siitä mihinkään pääse. Tosin kannatus on linjassa normaaliin epv-kannatukseen, kannatuksemme on aina ollut n. 3% matalampi eu-vaaleissa kuin samaan aikaan tehdyissä eduskuntavaaligallupeissa. No, tuo ei lohduta kyllä yhtään. Ääniä vuoti varmaankin eniten persuille ja vihreille.

 

Läpi sosialidemokraateista menivät Mitro Repo (71 829) ja Liisa Jaakonsaari (45 325). Repo on tuttu mies mediasta ja monesta, hieno äänisaalis politiikan ensikertalaiselle. Revon merkitystä demareille on pohdittu laajalti, on ”tiedetty” kertoa etteivät demarit olisi saaneet ilman Repoa kuin yhden paikan ja 15 % kannatuksen. Mitenkähän vihreät sitten onnistuivat saamaan kaksi meppiä 12,4 % kannatuksella? Ja tuskinpa kaikki Revon äänet olisivat jääneet tulematta puolueelle jos hän ei olisi ollut ehdolla.

 

Mitroa on pidetty ”epä-demarina”, joka on valittu listalle kevyin perustein. Minun mielestäni tähän puolueeseen kelpaa jokainen joka jakaa sosialidemokraattisen arvomaailman. Repoa oli kosiskeltu monen muun puolueen riveihin ehdolle, mutta hän valitsi sosialidemokraatit. Millä perusteilla? Poliittisen ohjelman perusteella. Kelpaa demariksi ainakin minun kirjoissani. Mitähän muuta Mitrolta tulisi vaatia, että hänestä tulisi muiden kuin sosialidemokraattien silmissä kelvollinen demari-meppi?

 

Toinen tuleva Sdp:n meppi on pitkälinjan politiikko Liisa Jaakonsaari. Jaakonsaarella on kansanedustajakokemusta jo vuodesta 1979, hän oli myös Lipposen ensimmäisen hallituksen työministeri. Joten tarvittavaa tietoa ja taitoa Liisalla europarlamentissa toimimiseen varmasti riittää.

 

Vaalitulos oli siis demareille pettymys, jo lähötilanne oli vaikea kun kaikki istuvat parlamentaarikot luopuivat. Tavoitteena olleet kolme paikkaa jäivät lopulta n. 12 000 äänen päähän. Olisiko vahvemmalla ehdokaskaartilla nuo tarvittavat äänet tulleet, mielestäni kyllä. Yksi Sdp:n heikkous oli melko kokematon ja tuntematon lista, jolta varsinaiset kärkiehdokkaat puuttuivat. Tässä olisin toivonut vastuunkantoa puolueen tunnetuilta nimiltä. Myös ns. perusduunari-ehdokkaat puuttuivat.

 

Listassa voidaan tosin nähdä positiivisiakin merkkejä. Nyt nämä tuntemattomat ja nuorehkot ehdokkaat eivät ole enää niin tuntemattomia. Nimistä kuten Pilvi Torsti, Petra Paasilinna, Jenny Lindborg, Jani Sievinen ja Niko Korte on varmasti paljon iloa sosialidemokraateille myös tulevaisuudessa.

 

Pelkkää ehdokaskaartiin homma ei kaatunut. Äänestysprosentti jäi todella matalaksi, eikä se yleensä suosi ainakaan demareita. Eu-vaalit eivät demari-äänestäjiä liiemmin kiinnosta (vrt. Kv-kannatus 542 122 tai ekv-kannatus 594 194). Miksi?

 

Äänestysaktiivisuuden alhaisuuden päivittelemisen sijasta tulee pohtia, miksi kansa ei vaivaudu vaaliuurnille? Tämä ei ole sosialidemokraattien ongelma vaan koko yhteiskunnan. Politiikan merkitys yhteiskunnan muovaajana ei ole ainakaan vähentynyt. Pohditaan tähän vastausta jossain toisessa postauksessa, muuten loppuu tila.

 

Demareiden eu-vaaliohjelman viestintää ei voitane pitää onnistuneena. Muutenkin keskustelu yleisellä tasolla keskittyi Eu:n puolustamiseen tai Suomen edun ajamiseen, kun olisi pitänyt pohtia sitä kuinka Eu voi toimia talouskriisin lievittämisessä, ilmastonmuutoksen torjunnassa tai vaikkapa unionin ulkosuhteiden hoitamisesta. Vaikuttaa siltä ettei Euroopan unionin ole riittävän tuttu suomalaisille politiikoille, medialle eikä kansalaisille.

 

Tästä tuloksesta ei pääse kuin ylöspäin, tavoitteena hyvä oppositiopolitiikka ja vuoden 2011 eduskuntavaalit. ”Tuhkan ripotteluun” ei tarvitse nyt lähteä, demareiden tulee tiivistää rivit ja jatkaa pohtimista siitä mikä on Sdp:n visio tulevaisuuden maailmasta ja Suomesta.

 

Kirjoitellaanpa loppuun muutama hajanainen huomio muista puolueista.

 

Kokoomus

 

23,2 (386 416), kolme paikkaa. Vaikka kokoomus selvisikin vaalien suurimpana puolueena, kolmatta kertaa peräkkäin eurovaaleissa, oli yhden mepin menettäminen heille suuri pettymys. Kokoomus uhosi ennen vaaleja varmaa neljää paikkaa, mutta äänestäjät päättivät toisin. Onko pahin porvari-puhuri ohi? Sapiskaa tuli varmasti Vatasen ilmastonmuutoksen kieltämisestä, Pöntisen pummi-mainoksista ja hampaattomuudesta hoitaa talouskriisiä Suomessa. Itse voisin jatkaa tätä listausta vaikka taskupokkarin verran, mutta antaa olla (tällä erää).

 

Jos pohdittiin Mitro Revon vaikutusta demareiden tulokseen, voidaan vastaavasti pohtia valtavan kalliin vaalikampanjan (joka alkoi jo tammikuussa 200 000 € maksaneen ”Hei me puhutaan..”- kiertueen merkeissä) merkitystä kokoomukselle. Tähän kun lisätään vielä yksittäisten ehdokkaiden kampanjarahat puhutaan jo aika huimasta rahakasasta. Mistähän se raha tulee? Pitäisikö jonkun poliittisen journalistin tutkia asiaa..hmm.. Ja kuinkahan kokoomuksen olisi käynyt ilman Stubbia? Kampanjaa katsellessa moni varmaan luuli että Alexhan siellä ehdolla on.

 

Yksittäisistä ehdokkaista yllättävää oli Petri Sarvamaan äänimäärä, Eija-Riitta ”en muista kuinka äänestin parlamentin tärkeimmässä äänestyksessä” Korholan läpimeno (taas) ja se että Sirpa Pietikäinen on varmaankin punavihrein meppi Suomesta.

 

Keskusta

 

19,0 (316 798), kolme paikkaa. Vaalien suurin häviäjä oli keskusta, laskua viime vaaleihin oli 4,3 %, ja yksi paikka. Kannatusta valui varsinkin perussuomalaisille. Ilman 27-vuotiaan Riikka Mannerin läpimenoa kepun ilme olisi vieläkin synkempi. Keskusta-puolue on kriisissä, Vanhasen johdolla ei ole kepu vielä vaaleja koskaan voittanut, mutta ihmeen hiljaista vaalien jälkeen on vielä toistaiseksi ollut. Vaalien tulos tuo varmasti paineita hallitustyöskentelyyn ja jos suunta ei muutu alkaa Vanhasen ja Korhosen vaihtamista vaativat äänet voimistua.

 

Täytyy kuitenkin nostaa hattua sille keskustan kuuluisalle puoluekoneelle joka veti vaalituloksen näinkin siedettäväksi, paljon pahempaakin oli ilmassa. Mutta vetääkö se keskustan vielä pinnalle tällä samalla tahdilla enää vuonna 2011, epäilenpä että ei.

 

Keskustan rahoituksesta paljastui tänään jotain mielenkiintoista. Milloin pommi räjähtää muilla porvaripuolueilla?

 

Vihreät

 

12,4, (206 439), kaksi paikkaa. Vihreät saivat vaalivoiton ja toisen mepin. Satu Hassin rinnalle europarlamenttiin lähtee ex-pj. Heidi Hautala. Vihreät menestyivät varsinkin kaupungeissa ja rokottivat myös demareiden äänipottia.

 

Vihreiden menestys ei tullut yllätyksenä, kun katsoo kuinka kovan listan se asetti vaaleihin. Listalla oli mm. ex-pj. Tarja Cronberg, Mep Satu Hassi sekä kansanedustajat Heidi Hautala, Jyrki Kasvi ja Johanna Sumuvuori. Tuolla porukalla ollaan todella vahvoilla etelän kaupungeissa, riippumatta siitä minkälaista politiikkaa vihreät ovat hallituksessa harrastaneet. Kuinka pitkään vihreiden nousukiito jatkuu? Puhutaan yhtä ja sitten äänestetään kiltisti hallitusrintaman mukana omia puheita vastaan.

 

Perussuomalaiset + Kd

 

9,8 (162 930) + 4,2 (69 458) ja Timo Soini sekä Sari Essayah mepeiksi. Timo Soini oli ehdottomasti vaalien suurin voittaja. Soini oli myös selkeä äänikuningas 130 715 äänellään vetäen mukanaan Kd:n Sari Essayhin. Soini nosti kannatustaan edellisestä kerrasta peräti 9,2 %. Soini rokotti pahasti demareita sekä keskustaa, myös vasemmistoliitto sai luovuttaa ääniä Soinille. Hurja tulos, ei voi muuta sanoa!

 

Syy miksi edellisessä kappaleessa puhuin vain Soinista, on se että tuntuu että persut ovat vain Soini ja Soinin sutkautukset. Mies keräsi 130 000 ääntä persujen 162 000. Mitä tulee Timo Soinin jälkeen? Kuka voi täyttää perussuomalaisissa tämän miehen lapikkaat?

 

Kd saa kiittää paikastaan täysin perussuomalaisia, puolueen oma kannatushan hienokseltaan laski. Olin yllättynyt että savonlinnalainen Teuvo V. Riikonen sai Etelä-Savosta vain noin 400 ääntä, enemmänkin olisi fiksulle kaverille suonut. Vaikkei Riikonen ihan tosissaan tainnut liikkeellä ollakaan.

 

On mielenkiintoista nähdä mitä se Soinin eu-politiikka on, miestä on kiitelty kautta rantain selkeästä puheesta. Mutta mitä konkreettista Soini on koskaan esittänyt? Yleensä juttu menee samaa rataa, ”Vanhat puolueet sitä, Eu on paha, Kyllä kansa tietää, Pientä ihmistä ei kiusata”. Ei tuolla vielä kovin kummoista aikaansaannosta parlamentissa vielä tee. Hauska pikku sivumerkintä on se että Essayah menee eu-kriittisen Soinin siivellä eu-parlamentin eu-myönteisimpään ryhmään EPP:en.

 

Rkp

 6,1 (101 453), yksi paikka. Rkp teki sen taas. Enough said, watch and learn.

Vasemmistoliitto 

5,9 (98 690), ei paikkoja. Vasemmistoliitto menetti ainokaisen euroedustajansa ja kolmasosan viime eurovaalien äänistä. Vaisu linja ja nimetön lista eivät saaneet väkeä uurnille. Puolueessa tartuttiin heti toimeen ja pj. Korhoselle näytettiin ovea. Harmi, mielestäni Korhonen on ollut eräs parhaista suomalaisista puoluejohtajista jo pitkään, ja hänestä vasurit ovat voineet olla ylpeitä. Mikäli hän ei vasureille kelpaa, toivotan hänet tervetulleeksi demareihin, meillä voisi olla Oulun vaalipiirissä tilaa..

 

Vasemmistoliitto vaihtanee pj:n Arhinmäeksi ja alkaa näyttämään sen nuoremmalta kannattaja kunnalta, ehkä se punavihreyskin avautuu jossain vaiheessa.

 

Tässäpä tätä, pahoittelen puutteellista analyysia, aihe on vain kovin laaja. Omia näkemyksiä ja kommentteja voi laittaa jos siltä tuntuu. Ja jos minua vielä huvittaa niin pohdinpa tätä vaalikuviota ehkä myöhemminkin.

 

Kiitos ja anteeksi, jos jaksoit lukea loppuun asti!