Pitkähköä pohdintaa

Tiistai 12.5.2009 klo 1:11 - Teemu

 

Reissuviikon aluksi

Tästä viikosta on tulossa allekirjoittaneelle melkoinen reissuviikko. Näin viikon alkajaisiksi tiistaina siirrytään Joensuusta Mikkeliin Sdp:n Eu- vaalikiertueen tapahtumaan torille. Etelä-Savon demarinuoret ovat mukana tapahtumassa jakamassa nuorten ehdokkaidemme Jennyn, Nikon ja Ahmedin esitteitä. Mikkelin torilta täytyy rientää kolmeksi Savonlinnaan kaupunginhallituksen kokoukseen, ja tämän päälle on vielä kaupunginhallituksen iltakoulu Savonlinnan kaupunkistrategian päivittämisen merkeissä.

Keskiviikko-aamuna olisi löydettävä itsensä Joensuun työväenyhdistyksen tiloista klo 10. Illalla hypätään junaan ja matkataan kohti Helsinkiä. Torstai-aamuna lautalla yli Suomenlahden Tallinnaan Fnsu:n eli Pohjoismaiden demarinuorten kokoukseen. Sieltä palataan hyvin kokoustaneena ja Viron poliittisesta tilanteesta hyvin perillä olevana kotomaahan ja Helsinkiin. Lauantaina on eduskunnassa Sdp:n järjestämä Ihmisten Eurooppa- seminaari, jossa on puhumassa mm. Euroopan sosialidemokraattien puheenjohtaja Poul Nyrup Rasmussen, Jutta Urpilainen, Riitta Myller, Paavo Lipponen, Eero Heinäluoma, Erkki Tuomioja sekä Sak:n uusi puheenjohtaja.

Lauantai-iltana palataan takaisin Savoon, ja sunnuntaina reippaana valtuustoryhmän kokoukseen Savonlinnaan. Maanantaina onkin aluksi kaupunginvaltuuston kaava- ja talousseminaari, päivän kruunaa valtuustonkokous sekä mukava siirtymä Savonlinnasta Joensuuhun. 

Muttei viitsi valittaa, eikä ole kyllä syytäkään. Mukavahan se on kun saa tehdä juuri sitä mistä pitää.

 

Pekka hövelinä

Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja, punkaharjulainen Pekka Nousiainen (kesk.) vaati maanantaina kunnille 250 miljoonaa euroa lisää rahaa valtiolta. Huh huh, oman nöyrän näkemykseni mukaan noilla 250 miljoonalla eurolla ei vielä kovin ihmeitä suomalaisessa kuntataloudessa tehtäisi. Varsinkin kun Suomessa oli vuoden 2009 alussa 348 kuntaa tuota summaa jakamassa. Summa taitaa olla melkein samassa mittakaavassa kuin ne kuuluisat 16 miljoonaa jotka annettiin opetusryhmien pienentämiseen kouluissa. 

Tosin kepulaisella logiikalla suurin osa noistakin miljoonista kaadettaisiin tekohengittämään niitä kymmeniä elinkelvottomia pikkukuntia ympäri Suomenniemeä joita pidetään pystyssä vaikka väkisin tänä päivänäkin. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei tunnu kannustavan kuntakenttää muutokseen kohti terveempää kunta- ja palvelurakennetta. Porvarihallitukselta ei kuitenkaan tunnu löytyvän haluja auttaa kuntia ongelmissaan, jotka tuntuvat vain viikko viikolta kasvavan. Nyt eivät enää pelkät juhlapuheet auta, tarvittaisiin tekoja.

 

Varoitus, Eu-vuodatusta!

Euroopan parlamentin vaalit ovat jo alle kuukauden päässä, ja kampanjat ovat päässeet todenteolla käyntiin. Toivottavasti myös aletaan pikku hiljaa siirtymään sinne kuuluisalle asiaosastolle vaalitohinassa. Tähän asti keskusteluja ovat hallinneet mm. ehdokasasettelun kiemurat, kysymykset siitä saako pappi osallistua politiikkaan (totta kai saa, ei kai tämä mikään Itä-Rooma ole?), kelle Kaikkonen on tekstaillut (mikä niissä albaaninaisissa kepun nokkamiehiä kiehtoo?) sekä miksi filosofi ja esseisti Jukka Relander myy kebabia (Ovatko Hesarin ja Radio Helsingin liksat niin heikot?).

Kun tarjolla on intoa ja iso kampanja, eräs entinen presidentti, vaaleanpunainen omatunto, aimo annos impivaaralaisuutta, lentävä kasvi ja työtä ihmisten Euroopan puolesta, niin minä valitsen jälkimmäisen. Sosialidemokratia on aidosti kansainvälinen liike jolla arvot oikeassa järjestyksessä. Liian pitkään Eu:ssa talouselämän edut ovat polkeneet sosiaaliset kysymykset jalkoihinsa, eurooppalaiset demarit ovat rakentamassa sosiaalista Eurooppaa, jossa ihminen tulee ensin, ei kasvoton suurpääoma. Euroopan demaripuolue on Eurooppa-puolueista yhtenäisin ja kesäkuun vaalien jälkeen toivottavasti myös suurin.

Suomessa usein korostetaan sitä miten yksikin ahkera meppi voi saada paljon aikaan Brysselissä, mikä on varmasti totta, mutta samalla unohdetaan se että parlamentissa työskennellään puolueryhmittäin. Suomalaiset mepit eivät siis istu omassa nurkassaan, ja ruotsalaiset omassaan jne. Vaan työtä tehdään puolueittain, jolloin puolueen painoarvolla, koolla ja yhtenäisyydellä on suuri merkitys. Perinteistä hallitus-oppositio- asetelmaan eu-parlamentissa ei ole.

Käsiteltävät asiatkaan eivät ole mallia ”Suomi vastaan muut”, vaan yleis-eurooppalaisia kysymyksiä joita pohditaan oman arvopohjan mukaan.

Suurin europarlamentissa edustetuista ryhmistä ovat konservatiivit, joihin kuuluvat niin kokoomus, kristillisdemokraatit kuin Silvio Berlusconin italialaiset puoluetoveritkin ja paavin vaikutusvallan alla olevat ääriryhmät. Ryhmä ei ole kovinkaan yhtenäinen, ja Mep Riitta Myllerin mukaan se on myös yhteistyökyvyltään heikko. Markkinat ja heikko valtio ovat avainsanoja EPP:ssä. EPP heikkenee merkittävästi tänä kesänä kun Ison-Britannian, Tsekin ja Puolan konservatiivi-mepit jättävät sen.

Toiseksi suurin ryhmä europarlamentissa on PES, eli Euroopan sosialistipuolue. Myös Sdp on Pes:in jäsen. Euroopan demaripuolueen ihanuutta mainostinkin jo tuossa aiemmin, joten en aio toistaa itseäni tätä enempää.

Kolmenneksi suurin ryhmä on liberaaliryhmä, ALDE, johon suomalaisista puolueista kuuluvat keskusta ja Rkp. Liberaaliryhmä ajaa aktiivisesti maataloustukien leikkausta unionissa, paradoksaalisesti maataloustuet ovat keskustan lempilapsia. On vaikea kuvitella kuinka demarit viihtyisivät ryhmässä joka ajaisi vaikkapa sosiaaliturvan poistamista tai julkisen sektorin voimakasta yksityistämistä? Mutta keskusta on löytänyt oman eurooppalaisen poliittisen kotinsa liberaaliryhmästä, tosin samalla marginalisoiden omaa vaikutusvaltaansa.

Keskeinen ja helpommin hahmotettavissa oleva ero konservatiivien ja sosialidemokraattien välillä europarlamentissa on julkisen vallan rooli. Konservatiivit ajavat marginaali-valtiota ja mahdollisimman pientä julkista sektoria sekä mahdollisimman pientä roolia sille. Kun taas demarit haluavat olla rakentamassa eurooppalaista hyvinvointivaltiota vahvan julkisen sektorin ja kontrolloidumman talouden kautta. Näkemyseroja ryhmien sisällä on varmasti, tässä nouseekin avainasemaan ryhmän kyky yhtenäiseen kannanmuodostukseen ja yhteistyöhön. 

Tämä taitaa riittää tällä erää, alla vielä linkit pariin vaalikoneeseen ja Helsingin Sanomien Unto Hämäläisen erittäin laadukkaaseen Perässähiihtäjä-blogiin, jossa käsitellään eu-kysymyksiä ja käydään hyvää keskustelua.   

Helsingin Sanomien eu-vaalikone.

Ylen eu-vaalikone.

Onnea ja menestystä oman ehdokkaan etsintään tarjolla on paljon hyviä naisia ja miehiä Suomesta Euroopan parlamenttiin (muitakin kuin nuo kaksi).