Valtuustolta kova isku Savonrannalle

Lauantai 19.6.2010

Kaupunginvaltuusto teki päätöksen olla tekemättä remonttia Darekon-Electro Oy:n halliin ja vaaransi 45 työpaikkaa Savonlinnan alueella. Vastuullisena päättäjänä en voi hyväksyä päätöstä.

Valtuusto esitti, että toimitilan remontin sijasta tehdäänkin yritykselle tilat Elektroniaan. Remontti Savonrannalla olisi maksanut 1,7 miljoonaa euroa. Miljoona olisi tullut entisen Savonrannan kunnan investointiohjelmassa olleesta palvelukeskuksesta, ja kuntaliitoksen myötä tämä siirtyi kaupungin investointiohjelmaan.

Kaupungin investointikanta ei olisi kasvanut. 100 000 euroa olisi tullut Savonranta-säätiöltä ja 300 000 euroa Ely-keskukselta, koska investointi olisi mahdollistanut 20 uuden työpaikan syntymisen. Loput olisi otettu elinkeinohankkeista, 100 000 euroa kolmen vuoden ajan.

Kaupunki ottaa pääomalainana 800 000 euroa Elektronian remontoimiseksi. Äkkiseltään vaikuttaa, että valtuusto päätyi järkevään vaihtoehtoon. Näin ei kuitenkaan ole, ja nyt nuo työpaikat ovat vaarassa.

Darekon on todennut toimitusjohtajan suulla, että jos koneet jonnekin liikkuvat, ne liikkuvat kauemmas kuin kantakaupungin alueelle. Ilman remontin käynnistymistä toiminta Savonrannan hallissa lakkaa kesäkuun lopussa vakuutuksien raukeamisen vuoksi.

Jos remontti olisi alkanut, olisi toimintaa voitu jatkaa tilapäisillä vakuutuksilla. Elektronian tilat olisivat valmiit tammikuussa. Jokainen varmasti ymmärtää, onko yrityksen mahdollista jättää tilauskanta hoitamatta puoleksi vuodeksi?

Niinpä niin, ei ole. Yrityksellä on toimitilaa mm. Haapavedellä ja Klaukkalassa.

Jos työpaikat päätöksen vuoksi menetetään, on saldo karmaiseva. Yhdellä Suomen pahimmasta työttömyydestä kärsivällä alueella jää työttömäksi 45 ihmistä. Kun lisätään seurannaisvaikutukset, luku on vielä kamalampi. Savonlinnan kaupungin niskaan kaatuu noin 800  000 velat halliyhtiöltä.

Lisäksi kaupunki saa taas yhden tyhjän hallin, jonka hyödyntäminen on vaikeaa. Kaksi edellistä skenaariota toteutuvat, vaikka toiminta siirtyisikin kantakaupunkiin. Tähän päälle tulevat vielä sanktiot sopimusrikkomuksesta. Kaupunki menettää verotuloja noin 160 000 euroa.

Tämän myötä Savonrannan taajama saa kovan iskun. Työttömyys kasvaa, taajama jatkaa autioitumistaan, kaupungin vuokra-asunnot tyhjenevät ja alueen palvelut saavat pahan kolauksen.

Monet valtuutetut ja virkamiesjohto yrittivät vakuuttaa valtuustoa tilanteen vakavuudesta. 22 valtuutettua viittasi kintaalla näille vakuutteluille ja vaaransi monen ihmisen tulevaisuuden ja toimeentulon.

Itse en ollut valmis lähtemään tähän riskipeliin. Minulle kymmenien ihmisten elämä ei ole tällaisen riskin arvoinen. Minä olen lähtenyt politiikkaan auttamaan ihmisiä, en vaikeuttamaan heidän elämäänsä.

On myös sanottu, ”ettei sinun Teemu kannattaisi olla tässä asiassa niin kärkäs, vaarannat poliittisen tulevaisuutesi”. Sinä päivänä kun pelkään vaarantaa sen tällaisen asian vuoksi, en koe olevani kelpoinen toimimaan politiikassa.

Kateus, tietämättömyys ja harhaanjohtaminen veivät nyt voiton. Toivottavasti onnistumme vielä pelastamaan tilanteen. Parempi ratkaisu on saatava ja nopeasti.

Teemu Hirvonen

kaupunginvaltuutettu (sd.)

Savonlinna

Kirjoitus julkaistu Itä-Savossa 17.6.2010

Voiko vitutukseen kuolla?

Maanantai 14.6.2010 klo 0:50 - Teemu

Vastaus tuohon otsikon kuolemattomaan kysymykseen on, että ei voi. Kirjoitus käsittelee siis viikonlopun Demarinuorten liittokokouksen jälkeisiä fiiliksiä.

Turpaan tuli. Se täytyy myöntää. Pettymys on valtaisa ja suru sekä katkeruus vaihtelevat valitsevina tunteina. Demarinuoret oli minulle äärimmäisen rakas järjestö, on myös edelleen. Koen että työ jäi kesken, mutta päätös on tehty ja uudet kipparit luotsaavat laivaa parhaan kykynsä mukaan.

Se työ jonka sain tehdä tämän nuorisojärjestön puolesta oli äärimmäisen antoisaa ja opettavaista. Kuluneelta ajalta kertyi valtavasti oppia ja osaamista, mutta ennen kaikkea hienoja tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita. Valitettavaa on että nyt se linkki hieman katkeaa, mutta yritetään vielä ystävät tavata. Minulle tulee ikävä teitä kaikkia.

Aktiivinen nuorisoliittolaisaika on siis kohdaltani ohitse. Mutta työ sosialidemokraattisen liikkeen hyväksi jatkuu ja teen edelleen parhaani sen arvojen edistämiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka nyt tuntuukin pahalta, niin onhan se niin ettei minusta sosialidemokratia lähde pois, vaikka kuinka hakattaisiin.

Joensuun henkeä emme valittavasti tavoittaneet viime viikonloppuna. Oli havaittavissa hieman kiristyneitäkin fiiliksiä. Kaikki toiminta liittokokouksessa ei mielestäni kestä kriittistä tarkastelua. Paha on mieli minullakin, kun sorrutaan juntturointiin ja likasanko-politikointiin. Se ei mielestäni kuulu modernin poliittisen nuorisojärjestön toimintatapoihin. Toivottavasti tästä kokemuksesta osataan ottaa opiksi.

Tuntuu todella pahalta kun kirkkain silmin sanotaan että minä olen tehnyt tätä työtä tittelit mielessä. Lausunto ei voisi olla kauempana totuudesta, olen antanut kaikkeni tälle liikkeelle niiden asioiden vuoksi joita edistämme, en oman asemani takia. Te ketkä minut tunnettu tiedätte tämän olevan totta.

Mutta juuri niiden asioiden vuoksi meidän täytyykin jättää pois katkeruus ja suru. Sosialidemokratiaa ei edistetä siten, lannistumisen hinta on liian suuri kannettavaksi. Vaikka ei ole minun tehtäväni enää innostaa ja yhdistää tätä nuorisojärjestöä, teen sen silti. Tämä hetki on ei ole se hetki, jolloin keskitymme toinen toisemme soimaamiseen, ja unohdamme kohentaa aatteen liekkiä. Tämä hetki on se jolloin laitamme rivit suoriksi ja lähdemme innolla kohti ensi kevään eduskuntavaaleja.

Lopuksi vielä kerran kiitos kaikille tukijoille! Lapista Helsinkiin, pienistä suuriin. Minä olen todella ylpeä siitä että sain nauttia luottamustanne. Muistan sen tunteen koko loppuelämäni ajan. Kiitos myös edesmenneelle liittohallitukselle ja sen puheenjohtajalle Hetalle! Oli hienoa tehdä töitä kanssanne ja olen ollut etuoikeutettu oppimaan teiltä paljon. Aatteen lippu liehuu myös huomenna. Lämmin kiitos myös toimiston väelle joiden rautaisen ammattitaidon tukemana oli hienoa kehittää tätä järjestöä.

Lähtekäämme nyt yhtenäisenä sosialidemokraattisena liikkeenä kohti huomispäivän haasteita ja sitä punaista aamunkoittoa joka jo sarastaa horisontissa!

Now the sun's gone to hell
And the moon's riding high
Let me bid you farewell
Every man has to die
But it's written in the starlight
And every line on your palm
We're fools to make war
On our brothers in arms

Kaikkea hyvää toivottaen,
Teemu

 

 

Eespäin tiellä taistojen!

Tiistai 1.6.2010 klo 19:40

SDP:n puoluekokous Joensuussa on nyt taakse jäänyttä elämää. Puoluekokous antoi hyvät eväät luoda sosialidemokraattista politiikkaa ja rakentaa välittämiseen sekä ihmisarvoon perustuvaa Suomea. Henki Joensuussa oli uskomaton! Kaikesta välittyi mahtava tekemisen meininki ja innostus. Tämän saman huomion tekivät myös ne kokouspaikalla olleet jotka eivät ole SDP:n jäseniä. Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia koitoksia, niin arkipolitiikassa kuin myös tulevissa eduskuntavaaleissa.

Puoluekokous teki merkittäviä linjauksia niin aluepolitiikkaan, hyvinvointiasioihin, kansainvälisiin asioihin, verotukseen, koulutukseen, ympäristökysymyksiin ja työelämään. Tätä listaa voisi jatkaa aika pitkään joten on parempi että jokainen teistä tutustuu näihin asioihin tarkemmin SDP:n uudistuneiden verkkosivujen kautta, jonne puoluekokouspäätökset toimitetaan kunhan ne on kirjoitettu puhtaaksi.

Jutta Urpilainen lupasi Itä-Suomelle "lipposlaista aluepolitiikkaa", jossa panostetaan liikenneinfraan ja alueelliseen korkeakouluverkkoon. Jutta totesi Itä-Savossa että Keskusta on kaventanut aluepolitiikkansa maatalouden tukipolitiikaksi. Meillä Itä-Suomessa olisi käyttöä toisenlaiselle aluepolitiikalle. SDP onkin asettanut työryhmän pohtimaan Itä-Suomi-kysymyksiä jota johtaa Paavo Lipponen. Meiltä Etelä-Savosta tuossa työryhmässä on varsin nuorekas porukka, johon kuuluvat allekirjoittanut, Ari Reunanen sekä Annastiina Tsutsunen Pieksämäeltä. Työryhmä tuo esille näkemyksiään seuraavaa eduskuntavaali- sekä hallitusohjelmaa varten. Paavon tuominen työryhmän johtoon tuo sille valtavasti arvovaltaa ja painoarvoa. Itä-Suomea arvostetaan SDP:ssä! Minua savonlinnalaisena kunnallispoliitikkona sekä maakuntahallituksen varapuheenjohtajana tämä miellyttää arvatenkin suunnattomasti.

SDP nostaa oikeudenmukaisen verotuksen yhdeksi kärkiteemoistaan ensi vuoden eduskuntavaaleissa. Meidän mielestämme pääomaveroa on varaa kiristää ja muuttaa se progressiiviseksi. Lisäksi kiinteistöverolla saataisiin suuria omaisuuksia paremmin veron alle, tämä täytyy kuitenkin tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Myös kansainvälinen rahoitusmarkkinavero kuuluu SDP:n työkalupakkiin.

Jutta heitti valtionvarainministeri Kataiselle haasteen linjapuheessaan, että SDP sitoutuu siihen ettei työeläkkeitä leikata mutta pystyykö Kokoomus tekemään saman lupauksen? Eipä ole ainakaan vielä tullut Kataiselta vastausta, tarkoittaako tämä sitä että Kokoomus on valmis käymään eläkeläisten kukkarolla muttei pääomatuloista nauttivien? Aika näyttää.

Omalta osalta puoluekokous meni erittäin aktiivisesti. Toimin piirin neuvottelijana vaalivaliokunnassa, yritin olla myötävaikuttamassa Jouni Backmanin valintaan puoluevaltuuston puheenjohtajksi ja vaikuttamassa siihen ettei valiokunta tekisi esitys varapuheenjohtajistosta. Backmanin valinnassa onnistuttiin, mutta jälkimmäisessä ei.

Toivottavasti Turussa järjestettävä Demarinuorten liittokokous näyttää esimerkkiä, ja heittää junttakulttuurin menneisyyden arkistoihin! Oma piirijärjestöni on jo tähän sitoutunut kuten on myös oma puheenjohtajakampanjani.

Kuitenkin myös toisenlaistakin henkeä on ilmassa, jopa toimistolla asti on käyty vaatimassa menettelytapavaliokuntaa. Myös ryhmäpäätöksiin on sitouduttu. Itse olen aina kun asiaa on minulta kysytty esittänyt toiveen ettei minun taakseni tehtäisi ryhmäpäätöksiä.

Valinta ja vastuu on jokaisen kokousedustajan oma, on turha mennä junttaporukoiden selän taakse. Moni liittokokouksessa tyrkyllä oleva huutaa avoimuutta mutta kuinka moni on siihen valmis sitoutumaan? Me Demarinuoret emme voi vaatia puolueelta sellaista johon emme itsekään sitoudu. Ehdokkaana et voi yhtä aikaa korostaa avoimuutta ja kuljettaa mukanasi diilejä tekevää porukkaa.

No nyt takaisin puoluekokoukseen...Käytin kokouksessa puheenvuoroja mm. vakausmaksusta, perhevapaiden tasa-arvoisesta jakamisesta sekä henkilökysymyksistä. Pidin kannatuspuheenvuoron varapuheenjohtajavaalissa Susanna Huoviselle ja puoluesihteerivaalissa Mikael Jungnerille.

Puoluesihteerin valinta oli ehkä se kiharaisin päätös. Runsauden pula hyvistä ehdokkaista, onneksi. Mutta nyt mennään Mikaelin kanssa eteenpäin kohti, uskon että valinta osoittautuu hyväksi. Toivon että myös muut ehdokkaat Reijo Paananen ja Lari Kangas ovat jatkossakin mukana politiikan keskiössä. Hyviä ihmisiä ei ole koskaan liikaa.

Olen jo Reijolta tiedustellutkin hänen halukkuuttaan lähteä eduskuntavaaliehdokkaaksi, enkä ole tässä yksin, toivottavasti hän tekee oikean päätöksen. Myös Kankaan Larille on varmasti käyttöä sosialidemokraattisessa liikkeessä.

Median osalta satoi huomiota myös allekirjoittaneelle, vaikka näkyisämpiäkin henkilöitä oli paikalle. Pääsin kertomaan näkemyksiäni aluepolitiikasta, työttömyydestä, tulevista vaaleista, työperäisestä maahanmuutosta, Demarinuorten työelämä-aloitteista, henkilövalinnoista ja vaikka mistä. Pääsiin avaamaan sanaisen arkkuni niin televisiossa, radiossa kuin sanomalehdistössäkin. Tuntuu hienolta että sain viedä viestiä eteenpäin.

Paljon kiitoksia kaikille puoluekokouksessa vaikuttaneille, niin vanhoille tutuille kuin myös kymmenille uusille tuttavuuksille! Tästä on hyvä jatkaa tiellä taistojen!

Ja se tie jatkuu seuraavaksi parin pj-paneelin kautta, kaupunginhallitukseen ja sieltä Demarinuorten liittokokoukseen.

Lopuksi vielä pieni herkkupala Youtuben ihmeellisestä maailmasta.

 

p.s Huomatkaa myös kysely sivun oikeassa laidassa. Minkälaisen puheenjohtajan Demarinuoret tarvitsee? Kerro meille.

SDP. Kansan edustaja.

Kuulumisia

Maanantai 10.5.2010 klo 14:51

Viime viikko kului taas tuttuun tapaan reissatessa ympäri maata, viikon matkareitti oli, Joensuu-Vantaa-Oulu-Helsinki-Joensuu-Vantaa-Rovaniemi-Sodankylä-Rovaniemi-Vantaa-Joensuu. Onneksi alkaneella viikolla on vähän rauhallisempaa, Joensuu-Savonlinna-Savonranta-Mikkeli-Helsinki-Oslo-Helsinki-Savonlinna.

Demarinuorten istuva liittohallitus kokoontui toiseksi viimeistä kertaa menneenä viikonloppuna Sodankylän Unari-Luusuassa. Liittohallitus käsitteli 114 liittokokousaloitetta ja kolme asiakirjaa sekä liudan monia muita liittokokoukseen liittyviä asioita. Tämän liittohallituksen työ alkaa olla pikku hiljaa tehtynä, joten tunnelma Sodankylässä oli hetkittäin haikea. Mutta vain hetkittäin.

 

 

Puoluekokous lähestyy

SDP valmistautuu 42. puoluekokoukseensa täyttä häkää. Aloitteita ja asiakirjoja käsitellään 500 puoluekokousedustajan voimin ympäri Suomea. Etelä-Savon delegaatio on 21 edustajan vahvuinen.

Verrattuna edelliseen puoluekokoukseen delegaatio on ollut paljon keskustelevampi ja enemmän asiakysymyksiin orientoitunut. Viime kerralla puheenjohtajakamppailu vei paljon huomiota asiakysymyksiltä. Vaikkakin puoluekokous itsessään onnistui mielestäni hyvin myös muidenkin kuin henkilövalintojen suhteen.

Puoluekokoukselle tehdyt aloitteet voi käydä lukemassa osoitteessa, www.sdp.fi/puoluekokous. Sieltä löytyy varmasti jokaiselle yhteiskunnasta kiinnostuneelle jotakin. Lisäksi voin lämpimästi suositella tutustumista SDP:n tulevaisuusasiakirjaan eli Varjosta valoon – työn, hyvinvoinnin, sivistyksen ja puhtaan ympäristön Suomi. Varjosta valoon löytyy tämän linkin kautta.

Henkilökysymyksissä näin eteläsavolaisittain keskeinen intressi on hankkia puoluevaltuuston puheenjohtajalle, eli savonlinnalaiselle Jouni Backmanille, mandaatti kyseiseen tehtävään seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Backman on kokenut politiikan tekijä ja on onnistunut erinomaisesti tehtävässään puoluevaltuuston puheenjohtajana. SDP:lle olisi erittäin edullista että Jouni jatkaisi tehtävässään, varsinkin kun eduskuntavaalit häämöttävät jo alle vuoden päässä.

Jouni on politiikan moniosaaja joka pystyy innovatiiviseen politiikan luomiseen kuitenkin sosialidemokraattiset arvot muistaen. Minulla on ollut ilo ja etuoikeus toimia alusta lähtien Jounin kaltaisen poliitikon kanssa.  

 

Puoluesihteerikisa käyntiin

SDP:n puoluesihteerikisa lähti viime viikolla käyntiin todenteolla kun puoluesihteerin paikka ilmoittautuivat tavoittelemaan Mikael Jungner ja Lari Kangas. Aiemmin aikeistaan oli jo kertonut Reijo Paananen.

Reijo Paananen, 45, toimii tällä hetkellä SAK:n EU-asiantuntijana. Paananen on työskennellyt monissa tehtävissä ammattiyhdistysliikkeessä sekä Euroopan parlamentissa. Helsinkiläinen Paananen oli myös ehdolla viime kevään EU-vaaleissa. Koulutukseltaan Paananen on tiedottaja.

” Tunnen niin puoluetoimiston kuin piirienkin toimintalogiikan ja aktiivien tavan ajatella. Aikaa on vähän, mutta se riittää, vaikkei sitä ole yhtään liikaa. Olen ennenkin vetänyt vaalikampanjoita. Niistä kokemuksista on hyötyä, mikä on antanut uskallusta tavoitella puoluesihteerin vaativaa tehtävää.”

 

Mikael Jungner, 45, on Yleisradion entinen toimitusjohtaja. Hän johti Yleä vuosina 2005-2010. Espoolainen puoluesihteeriehdokas aikoo olla myös ehdolla ensi kevään eduskuntavaaleissa. Koulutukseltaan Jungner on oikeustieteen lisensiaatti.

”Politiikka ei ole ydinfysiikkaa vaan koeteltu tapa löytää toimivia ja hyväksyttyjä ratkaisuja eteen tuleviin ongelmiin. Suomi ei ole milloinkaan ollut niin rikas kuin tällä hetkellä. Me voimme saada aikaan nollatoleranssin sekä työttömyydelle että köyhyydelle, jos enemmistö suomalaisista niin tahtoo. ”

 

Lari Kangas,37, on helsinkiläinen kansalaisaktivisti ja dokumentintekijä. Kangas toimii myös puolueosastonsa puheenjohtajana. Koulutukseltaan Kangas on valtiotieteen maisteri.

”Puolueen sisäinen demokratia on liike, joka ei saa pysähtyä. Osoituksena tästä ovat sekä Turusta että Helsingistä tehdyt puoluekokousaloitteet järjestödemokratian syventämiseksi. Jokaisella jäsenellämme tulee olla yhtäläinen vaikuttamismahdollisuus valittaessa edustajiamme ja tehtäessä SDP:n linjavalintoja. Uusi tekniikka avaa uusia mahdollisuuksia tämän tavoitteen saavuttamiseksi.”

 

Siinä on kolme mielenkiintoista ehdokasta. Lisää ehdokkaita saattaa toki vielä tulla. Mutta jo nytkin on puoluekokousedustajilla visainen tehtävä valita paras henkilö puoluesihteerin vaativaan tehtävään.

Vastaa sivujen oikeassa laidassa olevaan kyselyyn ja kerro mielipiteesi. Kuka olisi paras henkilö SDP:n puoluesihteeriksi?

Vappu

Maanantai 3.5.2010 klo 21:42

Viime viikonloppuna piisasi menoa ihan riittävästi yhdelle miehelle, kun kävin vappuna pitämässä puheet Joroisilla, Savonlinnassa ja Rantasalmella.

Vappu-turneelle tuli mittaa 560 kilometria, kun aloittaa sen Joensuusta ja päättää sen sinne. Hieno kokemus, vaikka sää ei suosinutkaan. Toivottavasti myös tulevat vaput kuluvat samoissa merkeissä.

Tällä viikolla pitäisi piipahtaa Oulussa sekä Rovaniemellä, joten kyllä niitä kilometrejä karttuu pidemmälläkin toukokuussa.

Viime viikolla oli myös Tradekan ensimmäinen edustajiston kokous. Tradeka vaikutti hyvin mielenkiintoiselta paikalta, ja mielenkiintoa tuli vielä lisää kun tulin valituksi myös Tradekan hallintoneuvostoon. Kiitokset luottamuksesta vielä kerran.

Osuuskunta taloudellisesti hyvässä kunnossa ja menneisyyden taloudelliset vaikeudet ovat taakse jäänyttä elämää. Varsinkin hotelli- ja ravintolatoimintaa harjoittava Restel tekee hyvää tulosta. Osuuskunnan hyvää tulosta pystyttiin jakamaan myös ulospäin. Edustajisto päätti kokouksessa lahjoittaa 390 000 euroa erilaisille yleishyödyllisille järjestöille. Hienoa eettistä toimintaa jota harva liikeyritys enää harjoittaa.

Täytynee kirjoitella lisää tuonempana, nyt pitäisi pakata tämän viikon koitoksia varten.

Alla olisi yksi niistä kolmesta vappuna pidetystä puheesta.

--------------------------------------------------------------------------

 

Tervetuloa Työväen yhteiseen Vappujuhlaan!

 

Olen Teemu Hirvonen, olen ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu sekä kaupunginhallituksen jäsen. Harjoitan myös maakunnallista edunvalvontaan Etelä-Savon maakuntahallituksen varapuheenjohtajana.

Kulunut valtuustokausi ei ole ollut helppo meille kaupunkilaisille. Taantuma on tehnyt varsin rumaa jälkeä täällä Itä-Savossakin. On ollut irtisanomisia, lomautuksia, palvelujen leikkauksia, oikeastaan kaikkea sitä mitä päättäjä ikinä keksiikin pelätä. Korkea työttömyys ja ikärakenteen nopea muutos ovat keskeisimmät haasteet Savonlinnassa, kuten myös muuallakin Itä-Suomessa.

Mutta kyllä meiltä löytyy paljon hyviäkin uutisia. Kaupungin tehokkaalla myötävaikutuksella saatu UPM 17,5 miljoonan euron investointi vaneritehtaaseen, matkailuinvestointien kanta on tällä hetkellä noin 100 miljoonaa euroa Savonlinnan seudulla ja vihdoin ja viimein meille niin tärkeän rinnakkaisväylän rakennustöiden käynnistyminen. Nämä luovat osaltaan uskoa tulevaisuuteen.

Sosialidemokraattien johdolla kaupungin talous on saatu oikealle uralle, vaikeista verotulojen menetyksistä huolimatta. Ja palveluiden taso on onnistuttu pitämään hyvänä. Kuitenkin Savonlinnan kuten muidenkin kuntien talous on todella tiukoilla. Kuntien tehtävänä on tuottaa ne kaikkein keskeisimmät palvelut joita kuntalainen tarvitsee, valtiovallan tulisikin antaa kunnille näinä vaikeina aikoina lisäresursseja tämän tehtävän hoitamiseen.

 

Valitettavasti porvarihallituksen toimet ovat olleet kunnille lähinnä eleitä ilman todellista vaikutusta. SDP esitti jo viime keväänä konkreettisen toimenpideohjelman kuntien ahdingon helpottamiseksi.

Kuntien tulisi saada osuus pääomaverotuloista, joiden määrä on viime vuosikymmenen aikana kasvanut rajusti. Nämä lisätulot ovat menneet kuitenkin suoraan valtionkassaan. Osana verouudistusta tulisi myös pääomaveroprosenttia nostaa ja tehdä siitä progressiivinen. On täysin oikeustajun vastaista että voi tienata satojen tuhansien eurojen pääomatulot 28 veroprosentilla. Kun tavallisessa työnteossa saavuttaa 28 tuloveroprosentin huomattavasti matalammilla tuloilla.

Kunta- ja palvelurakennetta uudistavan PARAS-hankkeen hyytymistä kesken kaiken ei tule hyväksyä. Myös meidän kuntapäättäjien on otettava lusikka kauniiseen käteen, ja mietittävä millä tavoin voimme turvata elintärkeät kuntapalvelut kaikkialla maassa. Päätöksenteon tulee perustua ihmisten tarpeisiin ei järjestelmän.

Porvarihallituksen harjoittaman kansainvälisestikin tehottomaksi tuomitun veronkevennyksillä suoritetun elvytyksen sijaan, tulisi meidän sosialidemokraattien mielestä, suorittaa elvytystoimenpiteet kuntien ja palveluiden ja julkisten hankintojen kautta. Tämä on tutkimusten mukaan tehokasta ja järkevää.

SDP esitti vaihtoehtobudjetissaan 600 miljoonan euron lisäystä kuntien valtionosuuksiin, josta 400 miljoonaa käytettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin ja 200 miljoonaa sitä käytettäisiin opetustoimen valtionosuuksiin. 

Näin taantuman maksumiehiksi ja –naisiksi eivät joutuisi kuntapalveluiden suurimmat käyttäjäryhmät, vanhukset, lapsiperheet ja pienituloiset. Sen lisäksi että kuntapalveluihin panostaminen, veronkevennysten sijaan on järkevää on se myös oikeudenmukaista.

 

Hyvinvointipalveluiden rapauttamisen lisäksi toinen vaarallinen ilmiö suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut viime aikoina ammattiyhdistysliikkeen aseman heikentäminen. Elinkeinoelämän keskusliitto on toiminnallaan tuonut suomalaisille työmarkkinoille jyrkän vastakkainasettelun ilmapiirin, juuri silloin kun eniten tarvitsimme yhteistyötä taantuman selättämiseksi.

EK irtautui yhteisistä tulopoliittisista kokonaisratkaisuista, jotka ovat olleet oleellinen osa suomalaisen sopimusyhteiskunnan menestystarinaa. Tästä huolimatta se vaatii että jokaisella alalla noudatettaisiin samaa betonoitua palkka-ankkuria, riippumatta alan erityispiirteistä. Kakkua ei voi syödä ja säilöä yhtä aikaa, kertoo jo vanha kansan viisauskin.

Työnantajaleiri on häikäilemättä yrittänyt käyttää hyväkseen taantumaa työehtojen huonontamiseen, palkankorotusten tyrmäämiseen, eläkeiän nostamiseen sekä tuottavuuden nostamiseen irtisanomalla työntekijöitä jättäen jäljelle jäävät kantamaan lisätaakan. Myös rikkurityövoiman käyttö sekä lakko-oikeuden rajoittaminen ovat nousseet voimakkaasti esille työnantajien toiveissa ja teoissa.

Kuten jo aiemmin totesin juuri nyt jos koskaan tarvittaisiin yhteistä rintamaa, niin suomalaisilla työmarkkinoilla ja politiikassa. Nyt ei ole oikea aika lähteä sanelupolitiikan ja uhkailun liukkaalle polulle. Paavo Lipposta lainaten tässä voisi todeta, että ” Sillä tiellä tulee vielä karhu vastaan”.

SDP on järjestelmällisesti tarjonnut yhteistyön kättä hallitukselle ja työmarkkinaosapuolille. Hallitus on yhtä järjestelmällisesti torjunut yhteistyötarjoukset, usein ivallisesti niihin suhtautuen. Me sosialidemokraatit emme provosoidu tämän kaltaisesta toiminnasta vaan jatkamme horjumatta työtämme oikeudenmukaisemman maailman rakentamiseksi. Mitään kestävää ei rakenneta repimällä ja runnomalla vaan yhteistyöllä ja sovittelulla.

 

Oikeudenmukaisuudesta on myös kyse ensi kevään eduskuntavaaleissa. Silloin meillä on mahdollisuus päättää jatkuuko nykymeno, eli rikkaiden veronalennukset, hyvinvointipalveluiden rapauttaminen, terveyserojen kasvu, selkärangaton valtion omistajaohjauspolitiikka vaalirahakikkailut ja ymmärrys riistokapitalistin loputtomalle ahneudelle. Suomea uhkaa kahtiajako joka näkyy niin työpaikoilla, tulojaossa kuin turvallisuudessakin.

Meillä on suomalaisilla on kuitenkin mahdollisuus kääntää tämä suunta ja todeta että nyt riittää! Yli 300 000 tuhatta ihmistä on vailla työtä, pienituloisten reaaliansiot ovat laskeneet ja tuloluokkien väliset terveyserot ovat kasvaneet rajusti Vanhasen toisen hallituksen aikana.

Kaikkea ei voi kaataa talouden taantuman syyksi. Valitulla politiikalla voidaan vaikuttaa jos vain tahtoa ja moraalia on riittävästi. Politiikka ei ole mainostoimistojen suunnittelemia vaalikampanjoita ja huonekalukauppiaiden kanssa saunomista, politiikka on valintoja ja mahdollisuuksia.

Me sosialidemokraatit olemme tehneet valintamme, me puolustamme suomalaista hyvinvointivaltiota lyhytnäköisen ja ahneudelle perustuvan kvartaalikapitalismin sijaan. Me haluamme tasa-arvoa, solidaarisuutta, yhteisvastuuta ja välittämistä huokuvan yhteiskunnan.

Haluan päättää tämän puheenvuoron edesmenneen Olof Palmen sanoihin, ” Kuljemme kohti tulevaisuutta tieto välineenämme ja vakaumus käyttövoimanamme. Eikä tehtävä voi olla koskaan liian suuri. Sillä politiikka, se on tahdon asia”.

Hyvää työväen vappua kaikille!

Demarinuorten Hirvonen: Heinäluoman linjaus ei ole kestävä

Lauantai 24.4.2010 klo 12:39 - Teemu

Demarinuorten varapuheenjohtaja Teemu Hirvonen kritisoi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Eero Heinäluoman lausuntoa, jonka mukaan Suomen tulisi kiristää työperäisen maahanmuuton linjaa.

Hirvosen mielestä ei ole syytä asettaa vastakkain suomalaisia ja ulkomaalaisia työnhakijoita. Suomessa on edelleen verrattain vähän maahanmuuttajia ja tulevaisuudessa työvoimaa tarvitaan Suomen rajojen ulkopuolelta.

”Väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen muutos vaatii työperäistä maahanmuuttoa. Olisi lyhytnäköistä rajoittaa sitä tämänhetkisen taantuman varjolla.” toteaa Hirvonen.

Hirvosen mukaan sosialidemokraattien on pidettävä kiinni arvoistaan, eikä antaa ns. maahanmuuttokriitikoiden hallita keskustelua.

”Heinäluoman pelko kaksista työmarkkinoista on aiheellinen. On pidettävä huoli siitä, että Suomeen tulevilla maahanmuuttajilla on mahdollisuus kielikoulutukseen ja oikeat tiedot suomalaisen työelämän pelisäännöistä.” Hirvonen linjaa.

 

Lisätietoja:

Teemu Hirvonen

Demarinuorten varapuheenjohtaja

puh. 050 372 4507

Demarinuorten puheenjohtajakisa käynnissä

Tiistai 13.4.2010 klo 1:02

Demarinuorten puheenjohtajan tehtävää tavoittelevat ensi kesän liittokokouksessa Teemu Hirvonen Savonlinnasta ja Timo Kontio Helsingistä. Kisa lähti todenteolla käyntiin kun Kontio ilmoittautui mukaan kilpailuun puheenjohtajuudesta.

Alla molempien kandidaattien tiedotteet ehdokkuudesta. Tämän sivuston ylläpito toivottaa molemmille ehdokkaille rehtiä kilpailuhenkeä ja voimia haastavaan taistoon.

___________________________________________________________________

 

Itä-Suomen Demarinuoret: Teemu Hirvosesta Sosialidemokraattisten Nuorten puheenjohtaja

12.01.2010 12.38

Itä-Suomen Demarinuoret esittää Teemu Hirvosta Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n puheenjohtajaksi liittokokouskaudelle 2010-2012. Teemu on 25-vuotias yhteiskuntapolitiikan opiskelija Savonlinnasta, ja on Savonlinnan kaupunginhallituksen jäsen, sekä Etelä-Savon maakuntahallituksen varapuheenjohtaja.  

Teemu on vahva poliittinen osaaja, jolla on laajaa asiantuntemusta, sekä kykyä viedä asioita eteenpäin ja tuoda esille suurellekin yleisölle. Hän omaa vankan sosialidemokraattisen arvomaailman ja haluaa olla mukana oikaisemassa maailman epäkohtia.

Demarinuorista Teemulla on laaja kokemus monella tasolla. Parhaillaan hän toimii Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n varapuheenjohtajana. ”Demarinuorten tulee olla tulevaisuudessa maan johtava poliittinen nuorisojärjestö. Tarvitsemme lisää medianäkyvyyttä, rohkeutta ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin ja tahtoa tehdä merkittäviä poliittisia linjanvetoja”, visioi Teemu.

Teemun ahkera työ sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen hyväksi on kantanut hedelmää. Itä-Suomen Demarinuoret toivoo että tämä työ jatkuu Teemun osalta Sosialidemokraattisten Nuorten puheenjohtajana.

Demarinuorten uusi puheenjohtaja valitaan Turussa järjestettävässä liittokokouksessa kesäkuussa 2010.

 

__________________________________________________________________

 

Helsingin Demarinuoret: Timo Kontio nuorisoliiton puheenjohtajaksi

09.04.2010 14.32

Helsingin Sosialidemokraattinen Nuorisopiiri on 8.4.2010 päättänyt asettaa Timo Kontion ehdolle Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n puheenjohtajaksi. Timo on aktiivinen 26-vuotias helsinkiläinen jolla on vahva kokemus vaikuttamisesta etenkin nuoriso- ja opiskelijapolitiikassa.

Timo tuo nuorisoliittoon koulutuspolitiikan ja kansalaisjärjestötoiminnan asiantuntemusta. Työkseen hän johtaa pääsihteerinä valtakunnallista puoluepoliittisesti sitoutumatonta opiskelijajärjestöä missä hän on joutunut kovien tilanteiden eteen. Tämän Helsingin Demarinuoret tietää toimineen erinomaisena kouluna politiikan teon haastavalla kentällä kasvamiseksi. Koulutukseltaan Timo on sosionomi ja erikoistunut nuoriso- ja päihdetyöhön. Tällä hetkellä hän on Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan ylioppilas. Maratonjuoksua harrastavana Timo tietää, että suurten tavoitteiden eteen on tehtävä pitkään ja uutterasti töitä. Helppoihin ratkaisuihin ei politiikassakaan pidä sortua.

Timo on aktiivinen toimija Demariopiskelijoiden liittohallituksessa ja nuorisoliiton toiminnassa. Hän työskentelee myös erittäin uutterasti kotiseudullaan Helsingissä puoluepolitiikan saralla nuorisopiirin hallituksen jäsenenä ja puolueosastonsa varapuheenjohtaja. Timo valittiin myös Helsingin edustajaksi SDP:n puoluekokoukseen Joensuussa 27.-29.5. Tähänkin luottamukseen tukeutuen Helsingin demarinuoret ovat varmoja, että Timo Kontio on paras vaihtoehto nuorisoliittoa johtamaan.

Kevään kynnyksellä

Tiistai 6.4.2010 klo 19:36 - Teemu

Jopas on kulunut aikaa edellisestä päivityksestä, olisihan se suotavaa päivittää näitä sivuja vähän ripeämpää tahtia. Mutta näin kevään kynnyksellä on pitänyt varsin kiirettä. Yritetään korjata asia tulevaisuudessa.

Edellinen kirjoitukseni Akt:n työtaistelusta sai mukavasti näkyvyyttä mediassa. Se onnistui ylittämään julkaisukynnyksen ainakin Itä-Savossa, Länsi-Savossa, Karjalaisessa, Savon Sanomissa, Uutispäivä Demarissa, Ahjossa sekä Vapaudessa. Osassa se julkaistiin sellaisenaan, osassa karsittuna versiona. Lisäksi paikalliset paikalliset politrukit Kokoomuksesta ja Keskustasta täällä Etelä-Savossa intoutuivat kommentoimaan kirjoitusta, joten jatkoa seuraa. Stay tuned!

Viime viikolla päättyivät myös Osuuskunta Tradekan edustajistonvaalit. Sdp oli selkeästi suurin 55,7 % ääniosuudella. Meillä Etelä-Savossa Sdp saavutti neljä paikkaa viidestä. Oma äänimääräni, 402, riitti vaalipiirin toiseen sijaan ja tulin valituksi edustajistoon. Edelleni kiri Jouni Backman, taas kerran, mutta tulosta voidaan pitää ihan kelvollisena. Kiitoksia vielä kaikille äänestäjille! Muut valitut olivat Ritva Suomalainen, Marja-Liisa sekä vasemmistoliiton Juha Bilund. Tällä porukalla on varmasti hyvä jatkaa edistyksellistä osuuskuntatoimintaa tulevaisuuteen.

Politiikan rintamalla vallitsee valtakunnallisesti kuin myös paikallisesti on sähköinen ilmapiiri. Työllisyyskriisi, Ylen ongelmat, yliopistojen yt-neuvottelut kuin Tiura-kohukin sävyttävät julkista keskustelua. Paikallisesti täällä Savonlinnassa kiinnostaa uusi kirjasto (jonka muotoilusta en muuten perusta), kuntien tilinpäätökset ( Savonlinna tiputtanut kumulatiivisen älijäämänsä viidessä vuodessa 25 milj. 2,2 miljoonaan), seudun vakava työttömyysongelma (esim. Savonlinna 16,7%) sekä Savonlinnaan lähivuosina kohdistuvat 450 miljoonan euron yksityiset sekä julkiset investoinnit (eteenpäin siis mennään). Eiköhän jotain noista seuloudu vappupuheisiinikin joita voi tänä vuonna kuunnella Rantasalmella, Joroisissa sekä Savonlinnassa. Ei enää opiskelijavappua Teemulle...

 

Tässä vielä lopuksi  palstan täytteeksi Joensuun yliopiston Opiskelijarähinä-tapahtumassa pitämäni Sosialidemokraattisten opiskelijoiden puheenvuoro.

 

Näyttää siltä, että lukukausimaksujen vastustus on tehnyt toistaiseksi tehtävänsä, kun tuoreimpien tietojen perusteella opetusministeriön korkeakoulutyöryhmä ei esittänytkään korkeakouluopiskelijoilta perittäviä lukukausimaksuja. Taistelu ei kuitenkaan ole ohi.

On hälyttävää, että puheita maksullisesta koulutuksesta kumpuaa tasaisin väliajoin yhteiskunnalliseen keskusteluun vuoroin elinkeinoelämästä, politiikoilta kuin myös korkeakoulujen johdostakin. Milloin lukukausimaksuilla halutaan vahvistaa yliopistouudistuksen runtelemaa rahoituspohjaa, toisinaan niitä perustellaan opiskelijoiden valmistumisen vauhdittamisella. Ja joskus niillä halutaan edistää koulutusvientiä ulkomaille.

Kuitenkin esimerkit lukukausimaksuista ja koulutuksen kaupallistamisesta muualta maailmasta ovat kaikkea muuta kuin rohkaisevia.

Lukukausimaksuihin siirtyneissä maissa markkinavoimat ovat vähän kerrassaan muuttaneet korkeakoulupolitiikan linjoja. Varoittava esimerkki löytyy maapallon toiselta laidalta Australiasta, jossa otettiin käyttöön noin 130 euron rekisteröitymismaksu vuonna 1986. Tästä olikin kätevä siirtyä sopivalla tahdilla ensin noin 1300 euron lukukausimaksuihin, ja siitä sitten nykyisin opintoalasta riippuen 2500- 5000 euron lukukausimaksuihin. 

Toinen huomattava seikka Australian esimerkistä on samaan aikaan tapahtunut korkeakoulujen julkisen rahoituksen osuuden putoaminen noin 75%:sta nykyiseen 40%:iin. Eli lukukausimaksut eivät tuoneetkaan ”ylimääräistä” rahaa yliopistoihin, vaan muuttuivat sen perusrahoituksen elementeiksi. 

Halutaanko Suomessa mennä samaan suuntaan? Varsinkin kun pitää mielessä sen faktan, ettei esimerkkimaan korkeakoulujen kilpailukyky parantunut lukukausimaksujen myötä. Vaan päinvastoin - lukukausimaksut jakavat koulutuskenttää kahden kerroksen väkeen ja yksipuolistavat tarjottavaa koulusta. Samankaltaisia esimerkkejä löytyy myös muualta maailmasta.

Ennustan, että seuraavaksi pulpahtaa Suomessakin esille laajempaan keskusteluun hieno esitys opiskelijoiden rekisteröintimaksuista, jotka ovat vain eri nimen alle verhottu esitys lukukausimaksuista. Tätä perusteellaan korkeakoulujen rahoituksella, opintoajoilla ja opiskelijoiden oman vastuun korostamisella. 

Ja eipä ole edes erityisen hankalaa kuvitella kuinka vaikeaa on leimata nykyisessä mielipideilmastossa opiskelijat ahneiksi ja laiskoiksi loiseläjiksi jotka hengailevat yliopistossa ihan vaan huvin ja opiskelija-alennusten vuoksi.

Valitettavasti maksullinen koulutus on jo tietyin osin arkipäivää Itä-Suomen yliopistossakin. Maksullisia maisteriohjelmia on toistakymmentä ja lisää on tulossa. Tämä herättää kysymyksen eri opintokokonaisuuksien ja niiden opiskelijoiden tasa-arvosta. Jakautuuko meidänkin koulutuksemme tärkeisiin ja niihin vähemmän tärkeisiin, joita voikin jo kohta alkaa kutsua rasitteiksi yliopiston taseelle. 

On siis selvää, että keskustelu maksullisesta koulutuksesta ei tule katoamaan mihinkään. Kokoomuslainen opetusministeri Henna Virkkunen toivoikin muutama viikko sitten, että asia nostettaisiin esiin seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Tässä on hyvä reiluuden nimissä todeta, että, Virkkunen kertoi myös eduskunnassa, ettei istuvalla hallituksella ole tarkoitus puuttua lukukausimaksuihin. 

Mutta silti lausunnosta voidaan tulkita, että asiaa tulisi tarkastella tulevaisuudessa. Onko tämä sitä kuuluisaa hivuttautumista kohti lukukausi- tai rekisteröitymismaksuja vai pelkästään avointa keskustelua? Sen aika näyttää. Maksullisen koulutuksen puolestapuhujien ääni on koventunut viime vuosina.


Sosialidemokraattiset opiskelijat vastustavat koulutuksen maksullistamista ja näkevät, että jokaisella on oikeus saada kykyjensä ja taitojensa mukaista koulutusta riippumatta sosio-ekonomisesta taustastaan. Lukukausimaksut uhkaavat ihmisten tasa-arvoisia mahdollisuuksia ja lisäävät yhteiskunnan epätasa-arvoisuutta.

Lisäksi ne viivästyttäisivät valmistumista ja heikentäisivät jo taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevien opiskelijoiden taloudellista asemaa. Opiskelijan kukkaro ei kestä enää lisärasituksia. Jokaisella opiskelijalla tulee olla myös oikeus korjata valintojaan ja vaihtaa epämotivoiva oppialansa toiseen. 

Koulutus tulee nähdä julkisena hyödykkeenä, jonka yksilöille ja heidän muodostamalleen yhteiskunnalle synnyttämä kokonaisetu on sen kustannuksia suurempi. Korkeakoulut ovat uusien ajatusten ja kriittisen ajattelun paikkoja, eikä niitä tule uhrata kapeakatseisen kaupallistamisen ja markkinavoimien ylivallan alttarille.

Aktiivisella opiskelijaliikkeellä on siis vielä tehtävää suomalaisessa yhteiskunnassa eikä meidän kannata tuudittautua valheelliseen turvallisuuden tunteeseen. Sen olemme velkaa jos emme itsellemme, niin ainakin tuleville sukupolville.

Kuka puolustaa duunaria?

Keskiviikko 10.3.2010 klo 12:55

Akt:n työtaistelun aikana on julkisuudessa arvosteltu kovin sanoin työntekijäpuolen toimintaa. Auto- ja kuljetusalan ammattiliittoa on syytetty ahneudesta ja kohtuuttomista vaatimuksista. Esimerkkinä todellisesta ahneudesta voi pitää suomalaisten pörssiyhtiöiden ennätysosinkoja osakkeenomistajilleen taantuman aikana. Siitä välittyvä viesti kertoo monien taloustieteilijöiden mielestä, ettei yrityksillä ole kehittymishaluja tai investointipyrkimyksiä. On hyvin ristiriitaista että samaan aikaan yritykset laittavat tuhat määrin työntekijöitä kilometritehtaalle, taantuma perusteenaan, ja samaan aikaan ulosmittaavat omaisuuttaan osakkeenomistajien taskuun. No samalla logiikallahan metsäteollisuuden ongelmat sysättiin työntekijöiden niskaan, vaikka johtoportaan virheiden vuoksi rahaa paloi miljarditolkulla ulkomaille huonojen laajentumisyritysten vuoksi. Duunari sai lopputilin ja johtaja ”kultaisen” kädenpuristuksen ja jättieläkkeen.

Suomalaisesta duunarista on tullut vapaata riistaa, jota sopii lyödä niin ahneudesta tai työssä uupumisesta. Samaan syntiin syyllistyvät myös työntekijät keskenään, kun pitäisi kuitenkin löytää yhteinen rintama suomalaisen työelämän kehittämiseksi. Lastentarhanopettajan, poliisin, kassaneidin ja rekkakuskin edut ovat yhteiset. Kun toisella menee hyvin niin menee myös toisella.  Kun yksi ala saa läpi ehdotuksiaan työelämän kehittämisestä, niin se on myös takuulla helpompaa myös toisellekin alalle, ja tätähän työnantajat pelkäävätkin. Vientiteollisuuden työntekijät maksavat julkisen sektorin työntekijöiden palkat, ja julkisen sektorin työntekijät tuovat elämismahdollisuuksia muille.

On mielestäni vain iloinen asia jos Suomessa on vielä hyvin palkattuja teollisuustyöntekijöitä ja sitä kautta hyviä veronmaksajia, jotka eivät kierrä vastuutaan yhteisten palveluiden rahoittamisessa siirtämällä tulojaan pääomaverotuksen alle tai ulkomaisiin veroparatiiseihin. Tätä samaa ei voi sanoa satoja tuhansia vuodessa tienaavista osakepelureista.

Akt:n työtaistelussahan on kyse irtisanomissuojasta sekä muutosturvasta, joita ammattiliitto tahtoo kehittää. Mitä ahtaajien palkkavaatimuksiin tulee, niin menevät oikeisiin mittasuhteisiin kun muistaa että ne vastaavat yhden metsäteollisuuden johtajan puolen vuoden palkkaa. Siis kolmen tuhannen ihmisen palkankorotus vastaa yhden sikariportaan miehen puolessa vuodessa keräämää ansiota.

Kyse on kuitenkin myös laajemmista yhteiskunnallisista näkemyseroista. Halutaanko Suomessa kilpailla heikommilla työehdoilla ja palkoilla, vain osaamisella ja työssä jaksamisella? Onko meidän tiemme menestyneen Pohjoismaan tie vai jonkin alikehittyneen Aasian maan tie?

Lakko on aina vakava asia, eikä siihen ryhdytä koskaan kevyin perustein. Kukaan ei lakkoile huvikseen. Neuvottelujen kautta pyritään aina pääsemään yhteisymmärrykseen, mutta joskus näin ei vain tapahdu.

Näin elintärkeän alan vaikeudet ovat vakava ja laajasti yhteiskuntaa koetteleva asia. Nyt olisi tärkeää päästä nopeasti yhteisymmärrykseen. Maan hallituksella olisi hyvä tilaisuus toimia välittäjän roolissa kiistassa. Ongelmana on vain että nykyhallituksen näytöt työmarkkina-asioissa ovat heikot, ainoana mainetekona voi pitää sitä että Elinkeinoelämän keskusliiton hallitusohjelmatavoitteet löytyvät lähes kirjaimellisesti hallitusohjelmasta. Tästä kyseenalaisesta maineteosta ei taida olla apua tässä asiassa, eikä tätäkin vaikeaa asiaa voi lykätä seuraavien vaalien yli, joten ei voi kuin toivoa voimia valtakunnansovittelija Esa Longalle. Sopu kuitenkin täytyy löytää.

Kirjoitus julkaistu Itä-Savo sekä Länsi-Savo lehdissä.

Sosterista

Lauantai 20.2.2010 klo 17:56

Savonlinnan kaupunginvaltuustolla on tänä maanantaina käsiteltävänään yksi merkittävimmistä asioistaan koko vuonna. Kyse on siitä mikä on Itä-Savon sairaanhoitopiirin tulevaisuus, mitä palveluita se tuottaa ja ketkä ostavat mitäkin palveluita.

Savonlinna on aikeissa ottaa sosiaalipalvelut pois Sosterista, kaupungin omana toimintana järjestettäväksi. Lisäksi Savonlinna haluaa korjata nykyisessä perussopimuksessa olevia epäkohtia. Kaupunki haluaa että äänimäärä Sosterin toimielimissä vastaisi paremmin vastuita, tällä hetkellä Savonlinnalla on noin 20% äänivallasta ja yli 60% kustannuksista. Ei kuulosta kovinkaan reilulta.

Toinen tärkeä muutos perussopimukseen olisi että palveluiden hinnoittelu tehtäisiin kunnittain ja kustannuspaikoittain. Lisäksi halutaan tarkentaa yleiskustannuksien ja pääomakustannuksien kohdentamista. Tulevaisuudessa ei saisi syntyä enää tilannetta jossa savonlinnan kaupungin asukkaat maksavat naapurikuntien menoja, kuten tällä hetkellä on. Se ei ole oikeudenmukaista Savonlinnan asukkaita kohtaan.

Mikäli neuvotteluissa ei päästä sopimukseen kaupunki aikoo ottaa myös perusterveydenhuollon pois Sosterista ja järjestää sen itse. Kukaan ei ehdoin tahdoin halua romuttaa Sosteria, jonka toiminnallinen puoli on toiminut oikein mainiosti. Mutta hallinnollinen puoli onkin se ongelma johon haetaan ratkaisua.

Mielestäni syntyneestä tilanteesta on turha syyttää yksin Savonlinnaa. Naapurikuntien ja sairaanhoitopiirin johto on ajanut Savonlinnaa kohti tätä ikävää tilannetta. Yhteistyöhaluttomuus, ja jopa ylimielisyys kaupunkia kohtaan ei voi enää jatkua. Hyvällä Savonlinna on yrittänyt monta vuotta, mutta se ei ole herättänyt liiemmin vastakaikua.

Olisi varmasti kaikille parasta että asiassa päästäisiin ratkaisuun ennen maaliskuun loppua. Tämä vaatii myös seudun päättäjien heräämistä todellisuuteen. Näin ei vain voi enää jatkua.

On ollut suorastaan liikuttavaa seurata Sosterin intohimoista puolustamista naapurikunnissa. Hyvä että asia kiinnostaa, nyt onkin ratkaisujen aika. Sosterin hyödyt ovat kiistattomat, siispä sen eteen kannattaa tehdäkin töitä. Kerimäen kunnanjohtaja vihjaili Itä-Savossa torstaina että Savonlinnan toimet johtuvat muutama vuosi sitten kariutuneesta kuntaliitoksesta. Tästä ei ole kyse, ainakaan kaupunginhallituksen pöytään asti tämänkaltaiset pohjavirrat eivät ole välittyneet. Tosin en malta olla huomauttamatta että yhdessä isossa itäsavolaisessa kunnassa ei näitä ongelmia tarvitsi pohtia, ja samankaltaiset synergiaedut kuin Sosterissa toimisivat varmasti muillakin toiminta-alueilla. Eikä se päätöksentekokaan karkasi kuntalaisilta kasvottomiin virkamiesvetoisiin hallintohimmeleihin.

Mutta kuntaliitoksista puhuminen on ankarasti kielettyä Etelä-Savossa, joten ei kannata huomioida edellistä kommenttia.

Summa summarum, meiningin ja asenteiden täytyy muuttua että voimme jatkaa laajan palvelun sairaanhoitopiirin kehittämistä. Nyt on tekemisen paikka!

 

Hallituksen liikennepolitiikka vaarantaa Etelä-Savon väylät

Sunnuntai 14.2.2010 klo 10:00

Porvarihallituksen harjoittama liikennepolitiikka on sekoillut viimeaikoina enemmän kuin Vr:n aikataulut. Etelä-Savon maakuntaliitossa kehitystä on seurailtu huolestuneena. Eduskunnan liikennepoliittisen selonteon yli ollaan kävelemässä karkealla tavalla, ja vieläpä liikenneministerin suostumuksella. Näyttää vahvasti siltä että maamme ylimmän päätöksentekoelimen yli kävellään eikä demokratian kautta toteutunutta kansan tahtoa kunnioiteta.

Etelä-Savossa erityistä huolta kannetaan Savonlinnan keskustan liikennejärjestelyjen aikataulusta sekä vt 5 Juva-Mikkeli suunnittelurahojen kohtalosta. Molemmat hankkeet uhkaavat viivästyä budjettirahoituksen puutteeseen. Savonlinnan rinnakkaisväylän rakentaminen on jaettu kolmeen vaiheeseen, joista ensimmäinen on jo käynnissä. Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu mm. sillan rakentaminen yli Kyrönsalmen. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, ettei valtion talousarviossa ole rahaa hankkeen jatkamiseksi vuonna 2010. Menettely ei ole myöskään liikennepoliittisen selonteon mukainen. Tästä aiheutuu uhka että tien valmistuminen myöhästyy merkittävästi, uusien lupaprosessien ja mahdollisten valitusten myötä.

Olisihan se surkuhupaisa tilanne jos rakennettaisiin kallis silta toisen viereen ja odotettaisiin seuraavia vaiheita pitkälle 2010-lukua. Ei kovinkaan uskottavaa liikennepolitiikkaa.

Viitostien kohdalla on kyse suunnittelurahoista, joita ei ole myönnetty tien perusparantamiseen välillä Mikkeli-Juva, joka onkin heikommista osuuksista vilkkaasti liikennöidyllä viitostiellä. Tässä tapauksessa uhkana on että Mikkeli-Juva osuuden rakentaminen siirtyisi rakennusjärjestyksessä kauemmaksi, tässäkin tapauksessa vastoin liikennepoliittista selontekoa. On myös varsin todennäköistä että maakunnat alkavat itse rahoittamaan eri hankkeiden suunnittelukustannuksia valtion teihin, tästä voi seurata kestämätön kilpalaulanta maakuntien välille jolla väylien rakentamisjärjestystä muutellaan ohi suunnitellun. Valtion pitäisi kustantaa sen tehtäviin kuuluvan infran rakentaminen, mutta maakunnat ovat tässä aika ikävästi selkä seinää vasten.

Nämä kaksi hanketta ovat maakunnalle niin tärkeitä, ettei niiden viivästymistä tule sallia. Tulevaisuuden väyläpolitiikkaa ovat myös yhä kiinteämmin tietoliikenneyhteydet. Maassamme on käynnistetty Laajakaista kaikille- hanke, hanke on tärkeä ja tarpeellinen. Mutta senkin kohdalla on valittavasti samanlaista sekoilua kuin on perinteisempien liikenneväylien kohdalla.

Aluksi valtio kuvitteli että 99 % suomalaisista saadaan 100 megan valokuituyhteyden ulottuville 200 miljoonalla, sitten hinta nousikin 400 miljoonaan euroon. Myös peruskunnat osallistuvat verkon rakentamiseen omilla maksuosuuksillaan, jotka ovat kunnasta riippuen 8, 22 tai 33 % kustannuksista. On varsin erikoista että kunnat laitetaan maksamaan sellaista yhteiskunnallista infrastruktuuria, joka selkeästi kuuluu valtion hoidettaviin tehtäviin.

Lisäksi voidaan kysyä, että kuinka monella eteläsavolaisella kunnalla on varaa laittaa mahdollisesti satoja tuhansia euroja tähän projektiin? Toinen pohdittava seikka on, että miten verkkoon liittymiskustannukset voidaan pitää maaseudun asukkaille ja yrityksille kestävällä tasolla? Jos liittymismaksu on useita tuhansia, niin se on kyllä omiaan vähentämään kiinnostusta vaikka tarvetta verkolle olisikin.

Toivottavasti Etelä-Savon väylät saadaan kuntoon, sillä sille olisi totta vie tarvetta. Niin sähköiset kuin konkreettisetkin ovat ensiarvoisen koko maan kehityksen kannalta. Hankkeet tulisi valmistella toteuttamiskelpoisiksi ja ne tulisi toteuttaa sovitulla tavalla. Tässäpä on maakuntaliitolle ja eteläsavolaisille kansanedustajille työn sarkaa.

Kirjoitus julkaistu Viikko-Vapaudessa 11.2.2010

Vaaleja sekä ehdokkuuksia

Perjantai 12.2.2010 klo 14:04

Viime viikot ovat olleet allekirjoittaneen osalta varsin hektisiä. Menemistä on ollut ihan riittävästi, viime viikolla taisi tulla matkustettuja kilometrejä noin 4000. Melko hyvä saldo yhdelle viikolle.

No mutta asiaan. Viime viikolla Sak julkisti ensimmäiset eduskuntavaaleissa ehdolla olevat palkansaajataustaiset ehdokkaat Etelä-Savossa. Ehdokkaat olivat tarkastaja Arto Seppälä Mikkelistä, toimitsija Heikki Seila Ristiinasta, lossinkuljettaja Ari Hölsä Sulkavalta sekä allekirjoittanut Savonlinnasta. Lisää ehdokkaita puolueiden jäsenvaaleihin tullee kunhan liikutaan lähemmäs syksyä.

Sak:n projekti 2011 keskeinen tavoite on nostaa palkansaajille tärkeitä kysymyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tulevaan hallitusohjelmaan. Toinen tärkeä tavoite tällä projektilla on nostaa Sak:n jäsenistön äänestysaktiivisuutta tulevissa vaaleissa, jotka ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta erittäin tärkeät. Lisää voit käydä lukemassa täältä.

Tulin myös valituksi Sdp:n puoluekokousedustajaksi Etelä-Savosta. Sdp:n 42 puoluekokous järjestetään toukokuun 27- 29 päivä Joensuussa. Puoluekokous on SDP:n korkein päättävä elin. Se kokoontuu joka toinen vuosi, 500 valitun edustajan voimin.

Olin myös edustajana edellisessä puoluekokouksessa Hämeenlinnassa kaksi vuotta sitten, samanlaista jännitystä tuskin Joensuun kokoukseen saadaan. Mutta kyllä 343 puoluekokousaloitteeseen vastaamisessa töitä riittää. Lisäksi puoluekokous valitsee mm. puolueen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajat sekä puoluesihteerin.

Etelä-Savosta puoluekokoukseen lähtevät ovat:

Savonlinnasta:

Teemu Hirvonen

Jarmo Linnamurto

Anna-Kristiina Mikkonen

Ritva Suomalainen

Olli-Pekka Kristiansson

Mikkelistä:

Ari Reunanen

Osmo Ukkonen

Jari Arffman

Tapani Varjus

Maija-Liisa Paananen

Pieksämäeltä:

Sakari Ojala

Alpo Salo

Riitta Ojala

Sekä maalaiskuntien puolelta puoluekokousedustajia ovat:

Kari Rimpeläinen, Mäntyharju, Heikki Seila, Ristiina, Matti Hakulinen, Juva, Pentti Pylkkänen, Hirvensalmi, Heikki Kylliäinen, Enonkoski, Ari Hölsä, Sulkava, Katja Silvennoinen, Punkaharju sekä Aarno Happonen, Heinävesi.

Eli kattava edustus on tulossa ympäri Etelä-Savoa, tosin valitettavan mies painotteinen delegaatio.

Olen myös ehdolla maaliskuussa pidettävissä Osuuskunta Tradeka-yhtymän edustajistonvaaleissa. Jos tahdot kehittää Tradekaa taloudellisesti ja eettisesti vieläkin vastuullisemmaksi osuuskunnaksi, niin ehdotan sinulle että äänestät Etelä-Savossa numeroa 4. Lisätietoja vaaleista ja Tradekasta saa näistä linkeistä.

eteläsavo.sdp.fi

www.tradeka-yhtyma.fi

Tutustu myös samalla Sdp:n Etelä-Savon piirin uusiin nettisivuihin.

Tässäpä tämä, seuraavassa päivityksessä jotain vähän vähemmän teknistä asiaa.

 

 

Väylää sinne ja tänne

Maanantai 18.1.2010 klo 23:52

 

Demarinuorten pj-kisa.

Kamppailu Demarinuorten puheenjohtajuudesta käynnistyi omalta osaltani viime viikolla kun Itä-Suomen demarinuorten piirihallitus asetti minut ehdolle. Olen mukana kisassa tosimielellä, ja onhan tuosta minun ehdokkuudestani tullut kyselyjä pitkin kuluvaa liittokokouskautta. Kampanja-avaus sai ihan mukavasti mediaosumia ympäri Itä-Suomea, on aina iloinen asia kun Demarinuoret saa näkyvyyttä.

Tärkein tavoitteeni puheenjohtajana on tehdä Demarinuorista maan johtava poliittinen nuorisojärjestö. Demarinuorten on otettava aktiivisesti kantaa ympärillä olevaa maailmaan ja olla myös avaamassa keskustelua, ei vain reagoimassa siihen. Tarvitsemme lisää rohkeutta, tahtoa ja medianäkyvyyttä. 

Olen valmis tuomaan puheenjohtajana omat kykyni, työpanokseni ja tahtoni Demarinuorten käyttöön tulevalla liittokokouskaudella. Lisää ajatuksistani Demarinuorten puheenjohtajuuteen liittyen voi lukea lähitulevaisuudessa tällä sivustolla avautuvasta aiheen piiriin keskittyvästä osiosta.

Mutta tästä lisää sitten myöhemmin. Ottakaa toki yhteyttä asian tiimoilta minuun tai Kortteen Nikoon, joka toimii kampanjapäällikkönä.

 

Rinnakkaisväylää. 

Savonlinnan rinnakkaisväylä on ollut taas paikallisesti kuumana puheenaiheena. Nyt meitä savonlinnalaisia huolestuttaa hankkeen toisen vaiheen rahoituksen järjestyminen. Meidän Savonlinnan päättäjien sekä Etelä-Savon maakuntaliiton vaatimuksena on että elintärkeän rinnakkaisväylän rakentaminen jatkuu sovitusti myös vuonna 2011, eikä urakkaan tulisi turhia taukoja. Jo nyt myönnetty 25 miljoonan euron tilausvaltuus tulisi käyttää kokonaan rinnakkaisväylän rakentamiseen. Näin voitaisiin jatkaa töitä eteenpäin urakan toisessa vaiheessa, ensimmäisen osion kustannukset ovat 17 miljoonaa, joten lopuilla rahoilla päästäisiin jatkamaan tietä eteenpäin kohti maalia. On myös noudatettava parlamentaarisesti päätettyä hankkeiden toteuttamisjärjestystä, ja hoidettava hankkeet myös loppuun eikä vain aloittaa niitä poliittisten irtopisteiden toivossa.

On varsin absurdia jos rakennetaan vain toinen silta Kyrönsalmeen ja tämän jälkeen työt pysähtyvät pahimmassa tapauksessa vuosiksi. Tämä on mielestäni merkittävä uskottavuuskysymys maamme hallituksen liikennepolitiikalle. Varsinkin rinnakkaisväylän toisessa vaiheessa, joka käsittää kaupungin keskusta ohittavanosuuden, on jo valmiit suunnitelmat. Samalla kun toista vaihetta rakennettaisiin, saataisiin ns. kolmosvaiheen, johon kuuluvat Laitaatsalmi sekä Saimaan syväväylän siirto, suunnitelmat valmiiksi ja töitä voitaisiin jatkaa keskeytyksettä.

Urakan keskeytyessä myös sen kustannuksen todennäköisesti kasvaisivat, maanrakennusalan suhdannetilanteen kehittyessä ja kun jo olemassa oleva rakennustyömaainfrastruktuuri pitäisi purkaa tai siirtää pois.

Toivottavasti joensuulainen liikenneministeri Vehviläinen tekee asiassa ”naisen työn” ja pitää huolta ettei tämä ”ohitustiefarssi” saa uutta lukua savonlinnalaisessa paikallishistoriassa.

Viikon valopäänä voidaan pitää Matkailutoimittajien Kilta ry:tä joka aikoo myöntää Matka 2010 messuilla rinnakkaisväylän rakentamisen johdosta Savonlinnan kaupungille epäpalkinto Seitikin. Kilta puhuu perusteluissaan, ”Saimaan helmen tuhoamisesta” ja että tie ”katkaisee ihmisten luontevan yhteyden luontoon”. Eipä ole kyseinen yhdistys paljon faktoihin perehtynyt, joten on hyvä että he löytävät ne edes täältä kun joskus googlaavat yhdistyksensä nimen:

 

Savonlinna on Suomen ainoita kaupunkeja joissa valtatie kulkee keskustankatuverkkoa pitkin. Tämä ja Saimaan syväväylän hankala sijainti vaikeasti liikennöitävissä kapeissa salmissa aiheuttavat monia ongelmia.

 

• liikenneturvallisuusongelmia, varsinkin kevyelle liikenteelle
• terveyshaittoja asukkaille, meluongelmat, pienhiukkaset ja saasteet
• merkittäviä haittoja liikenteen sujuvuudelle, jotka lisääntyvät Upm:n Savonlinnan tehdasinvestoinnin jälkeen
• lisää onnettomuusriskiä Saimaannorpan kotivesillä Savonlinnan ympäristössä
• jonottaminen ja hidas liikenne vaikeuttavat kuljetuksia, ja maksavat yrittäjille puhdasta rahaa

Lisäksi rinnakkaisväylä mahdollistaa Savonlinnan kaupunkirakenteen kehittämisen, ja tuo mukanaan uusia kaupallisia mahdollisuuksia ja työpaikkoja. Kuten kaupunginjohtaja on todennut, rinnakkaisväylä on tuonut osaltaan alueelle tulevaisuudenuskoa ja potentiaalia yritystoimintaan. Matkailuinvestointiaikeet ovatkin tällä hetkellä arvoltaan noin 110 miljoonaa euroa. Myös Upm:n 20 miljoonan investointiin Savonlinnan vaneritehtaaseen oli varmasti osaltaan vaikuttimena kehittyvät maa- ja vesiliikennejärjestelyt.

Ja mitä siihen suunnitelman massiivisuuteen tulee, niin jokaisen kynnelle kykenevän kannattaa käydä tutustumassa kaupungintalon aulassa sijaitsevaan pienoismalliin, josta saa hyvän kuvan tiestä sen valmistuttua. Kutsu koskee myös Matkailutoimittajien Kiltaa.

 

Kepun kuviot.

Pakko kirjoittaa vielä muutama rivi kovilla kierroksilla käyvästä keskustan puheenjohtajakamppailusta. Ympäristöministeri Paula Lehtomäen yllättävä kieltäytyminen kunniasta laittoi suurimman osan politiikan kommentaattoreista ja varmasti myös osan keskustalaisesta kenttäväestä ymmälleen. Enpä nähnyt tuota itsekään, enkä ole varma tiesikö Lehtomäki itsekkään päätöksestään vielä viime vuoden puolella.

Kaikki odottivat Lehtomäen ottavan haasteen (jota kyllä kepussa riittää) vastaan ja marssien varmasti kohti puheenjohtajuutta. Näin varmasti uskoi myös osa muista mahdollisista pj-kandidaateista. Sen verran pitkään Lehtomäelle paikkaa oli pedattu, hän oli myös itse pitänyt spekulaatioita yllä jo pidemmän aikaa.

Miksi Lehtomäki odotti että moni potentiaalinen pj-kandidaatti jättäytyy pois? Olisivatko esimerkiksi Kimmo Tiilikaisen tai Anu Vehviläisen kielteiset vastaukset kisaan lähdöstä olleet toiset?

Nyt Keskusta on hankalassa paikassa niin monen kieltäydyttyä kunniasta. Kun Sdp etsi puheenjohtajaa viime vuonna, niin meille irvittiin liian monesta puheenjohtajaehdokkaasta. Meiltä sentään löytyi uskallusta ja vastuuntuntoa muistakin kuin vain jostakin ex-puheenjohtajasta. Tuolla ex-puheenjohtajalla viittaan tietysti Keminmaan suuren poikaan Paavo Väyryseen. Miksi Keskustan puheenjohtajuus ei juurikaan houkuta sen kansanedustajia?

Mari Kiviniemen osakkeet nousivat välittömästi Lehtomäen ilmoituksen jälkeen, vaikka edellinen puoluekokous hänet pudottikin varapuheenjohtajan paikalta liian kaupunkilaisena. Mielenkiintoista nähdä ottaako tällä kertaa puoluekokousväki hänet avosylin vastaan pelastavan enkelinä.

Kuten todettua myös vanha isäntä Paavo Väyrynen on pudistellut tomut hartioiltaan lisännyt ”pökköä pesään”, on mielenkiintoista nähdä lähteekö nykyinen kunniapuheenjohtaja mukaan kisaan. Jalasmökki-Paavolla on tiistaina tiedotustilaisuus, toivottavasti siellä tulee lisävalaistusta asian tiimoilta eikä se olisi vain elämänkerran mainostustilaisuus.

Asiassa on sanansa sanottavanaan myös ex-pj Anneli ” olen yrittänyt puhua mahdollisimman totta” Jäätteenmäellä, Mauri Pekkarisella, Mika Lintilällä sekä muutamalla muulla maakunnanmiehellä. Se on kuitenkin varmaa, ettei pääministeri vaihdu vaikka Keskustan puheenjohtaja vaihtuukin. Tällä voi olla mielenkiintoisia vaikutuksia ensi vuoden eduskuntavaalitaistossa.

Ja helsinkiläisille kokoomusnuorille jotka vaativat Kataisesta pääministeriä, Vanhasen jättäytyessä pois puolueensa puheenjohtajan paikalta, täytyy sanoa että ei sitä pääministeriä valita gallup- vaan eduskuntavaalikannatuksen mukaan.

 

Tässä tätä nyt tältä erää.

 

p.s Savonlinnassa järjestetään ensi kesänä luontoelokuvafestivaalit. Luvassa on mielenkiintoinen tapahtuma johon odotellaan muutamaa varsin nimekästä vierasta, joten kannattaa olla kuullolla.

Itä-Suomen Demarinuoret: Teemu Hirvosesta Sosialidemokraattisten Nuorten puheenjohtaja

Maanantai 11.1.2010 klo 19:14

Kiitokset luottamuksesta, nyt se alkaa! Kaikki ideat ja evästykset ovat enemmän kuin tervetulleita. Tule mukaan kampanjaan, tehdään yhdessä Demarinuorista vieläkin parempi vaikuttaja!

_______________________________________________________________

 

Itä-Suomen Demarinuoret esittää Teemu Hirvosta Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n puheenjohtajaksi liittokokouskaudelle 2010-2012. Teemu on 25-vuotias yhteiskuntapolitiikan opiskelija Savonlinnasta, ja on Savonlinnan kaupunginhallituksen jäsen, sekä Etelä-Savon maakuntahallituksen varapuheenjohtaja.  

Teemu on vahva poliittinen osaaja, jolla on laajaa asiantuntemusta, sekä kykyä viedä asioita eteenpäin ja tuoda esille suurellekin yleisölle. Hän omaa vankan sosialidemokraattisen arvomaailman ja haluaa olla mukana oikaisemassa maailman epäkohtia.

Demarinuorista Teemulla on laaja kokemus monella tasolla. Parhaillaan hän toimii Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n varapuheenjohtajana. ”Demarinuorten tulee olla tulevaisuudessa maan johtava poliittinen nuorisojärjestö. Tarvitsemme lisää medianäkyvyyttä, rohkeutta ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin ja tahtoa tehdä merkittäviä poliittisia linjanvetoja”, visioi Teemu.

Teemun ahkera työ sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen hyväksi on kantanut hedelmää. Itä-Suomen Demarinuoret toivoo että tämä työ jatkuu Teemun osalta Sosialidemokraattisten Nuorten puheenjohtajana.

 

Lisätietoja:

Ville Tahvanainen
puheenjohtaja
Itä-Suomen Demarinuoret
050 405 0614
ville.tahvanainen@hotmail.com

Teemu Hirvonen
ehdokas
050 372 4507
teemu.hirvonen@joensuu.fi
www.teemuhirvonen.net

Niko Korte
kampanjapäällikkö
041 431 6375
niko.korte@utu.fi

Vaihtoehtoja

Tiistai 1.12.2009 klo 23:01

Budjettikeskustelu käy kuumana eduskunnassa kun porvarihallitus valmistelee budjettiaan 2010. SDP on vastuullisena oppositiopuolueena valmistellut oman vaihtoehtobudjettinsa joka vuosi, ja on tehnyt niin myös tänäkin vuonna.

Alla tiedote siitä mitä me tekisimme toisin, kannatta lukea. Lisätietoja saa SDP:n nettisivuilta.

 

 

__________________________________________________________________

 

Työtä ja oikeudenmukaisuutta painottava vaihtoehtobudjetti

 

SDP:n vaihtoehtobudjetissa esitetään panostuksia teollisuuden vahvistamiseen, ympäristövetoiseen kasvuun sekä työttömien auttamiseen ja koulutuksen tukemiseen. Vaihtoehtobudjetissa vahvistetaan kuntataloutta ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Esittämänsä lisäpanostukset Sosialidemokraatit kattavat tekemillään veroesityksillä.

Sosialidemokraatit vaativat pitkäaikaista ja maltillista kasvua ja kilpailukykyä tukevaa palkkasopimusta. Lisäksi Sosialidemokraatit uudistivat vaatimuksensa valtionhallinnon tuottavuusohjelman keskeyttämisestä.

Teollisuutta, vientiä ja rakentamista tuettava, ympäristöä suojeltava

Suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä vahvistetaan mm. sähköveron poistolla, kuntien investointeja vahvistamalla sekä tukemalla reaaliaikaista peruskorjausta. Sähköveron poistolla voidaan turvata kilpailukykyinen energia teollisuudelle. Tämä vähentää valtion verotulokertymää 80 miljoonalla.

Suomalaista telakkateollisuutta tuetaan kohdennetuilla innovaatiotuilla ja nopeuttamalla hankintoja. Myös väylähankkeiden avulla tuetaan telakoiden toimintaedellytyksiä. Sosialidemokraatit esittävät telakkateollisuudelle 120 miljoonan lisäpanostuksia.

Sosialidemokraattien esityksistä useat tukevat ympäristövetoista kasvua ja energiatehokasta rakentamista sekä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä. Tulevaisuudessa puurakentamista pitää edistää. Samanaikaisesti on uudistettava metsäverotusta niin, että se kannustaa myymiseen. Sosialidemokraatit esittävät myös erillistä vienninedistämisprojektia ympäristö- ja palvelualoille sekä eSuomen vahvistamista.

Huolenpitoa osaamisesta ja työttömistä

Suomesta on vuodessa hävinnyt lähes 120 000 työpaikkaa. Työttömiä työnhakijoita on 77 000 enemmän kuin vuosi sitten. Varsinkin nuorten työttömyys on noussut hurjalla vauhdilla, ja pitkäaikaistyöttömyys on kääntynyt nousuun ensi kerran vuoden -96 jälkeen. Suomella ei ole varaa tällaiseen massatyöttömyyteen.

Sosialidemokraatit esittävät 130 miljoonaa euroa työvoimapoliittisiin toimiin ja työllisyysperusteisiin investointeihin. Nuorille työttömille on tarjottava riittävästi koulutusta, tukityötä, työharjoittelua ja työpajapaikkoja. Näiden avulla nuoret eivät syrjäydy ja he pysyvät kiinni työelämässä.

Koulutuksen avulla lisätään osaamista. Sosialidemokraatit esittävät rahaa aikuis-, ammatti- ja korkeakoulutukseen. Koulutuksen avulla tarjotaan sekä mahdollisuus työllistymiseen että silta työstä ja työttömyydestä uuteen työhön.

Sosialidemokraattien esitykset työllisyyttä ja työllistymistä lisääviin toimiin ovat kaikkineen noin miljardin.

Kuntalaisten perusoikeudet turvattava

Kuntien peruspalveluiden turvaamiseen Sosialidemokraatit esittävät valtionosuuksiin 500 miljoonan euron lisäystä. Tämä tarkoittaisi noin 100 euroa asukasta kohden. Tällä korotetulla valtionosuudella voidaan kunnissa parantaa vanhusten hoitoa, huolehtia perusterveyden hoidon tasosta ja panostaa lastenpalveluihin. Kuntien lisäraha vähentää myös tarvetta veronkorotuksiin ja lomautuksiin sekä ylivelkaantumiseen.

Sosialidemokraatit esittävät jakamattomien veikkausvoittovarojen rahastosta ylimääräistä ja määräaikaista tukea kuntien liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotilojen kunnostukseen. Kuntien peruskorjausinvestointien avulla saadaan kuntiin työtä ja siellä voidaan tarjota hyvää palvelua kunnollisissa tiloissa.

Sosialidemokraatit esittävät kaikkiaan noin 400 miljoonaa kohdistettavaksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseen ja köyhyyden poistamiseen. Kohdentamalla esityksensä tarkasti Sosialidemokraatit haluavat parantaa huonoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien kansalaisten arjessa selviytymistä.

Työttömäksi jääneen perusturvaa parannetaan korottamalla peruspäivärahaa (43 euroa / kk), nostamalla työttömyysturvan lapsikorotuksia 20 %:lla ja luopumalla työmarkkinatuen tarveharkinnasta. Lapsiperheitä tuetaan nostamalla lapsilisän yksinhuoltajakorotusta (20 euroa / kk), nostamalla lapsiperheiden toimeentulotukea (30 euroa / kk) ja parantamalla yleistä asumistukea. Eläkkeensaajien arkea helpotetaan korottamalla eläkkeensaajien asumistukea (50 – 70 euroa / kk).

Pienituloisten toimeentuloa parannetaan myös keventämällä pienituloisten kunnallisverotusta. Lisäksi tulonsiirrot on kohdennettu niitä kipeästi tarvitseville.

Kansainvälistä oikeudenmukaisuutta tuetaan pitämällä kiinni YK:ssa sovitusta kehitysyhteistyön tavoitteesta 0,7 % bkt:stä vuoteen 2015 mennessä.

Tasapainotettu vaihtoehtobudjetti

Kaikkineen Sosialidemokraattien työllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta tukevan budjettivaihtoehdon lisäykset ovat noin 1,413 miljoonaa. Sosialidemokraattien valtion tuloja lisäävät veroesitykset tuottaisivat noin 1,425 miljoonaa.

Sosialidemokraatit uudistavat kestävää kehitystä tukevat veroesityksensä WINDFALL-verosta, pakkausverosta ja jäteveron laajentamisesta. Reilumpaan veropolitiikkaan pyritään rakennuksilla käyttöönotettavalla käännetyllä arvolisäverolla ja osakkeiden myyntivoittoverotuksella.

Sosialidemokraatit esittävät pääomaveron nostoa (30 %). Sosialidemokraatit eivät kannata hallituksen esitystä marginaaliverosta, vaan esittävät, ettei marginaaliveroa kevennetä missään tuloluokassa.

Itä-Suomen yhteistyötä lisättävä

Keskiviikko 11.11.2009 klo 13:44

Alla SDP:n Etelä-Savon piirin kannanotto Itä-Suomen maakuntien yhteistyöstä.

__________________________________________________

 

Etelä-Savon piiri on 5.11. ottanut kantaa Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan valmistelemiin terveydenhuoltoa ja koulutuspolitiikkaa koskeviin asiakirjoihin sekä määritellyt omat ehdotuksensa Itä-Suomen yhteisiksi kannoiksi koskien aluehallintoa ja Saimaan alueen vahvuuksia.

Koulutuspolitiikka 

 Koulutuksen rakenteita voidaan järjestää ajanmukaisella tavalla. Muutoksilla pitää tavoitella hallinnollisia säästöjä, jotta palveluverkko voidaan säilyttää mahdollisimman tiheänä ja tarkoituksenmukaisena oppilaita ja opiskelijoita ajatellen. Henkilökunnan täydennys- ja jatkokoulutuksesta on huolehdittava. Olemassa olevien toimipisteiden rakennus- ja laiteinvestoinnit on saatava aiempaa tehokkaampaan käyttöön yhdistämällä eri palveluntarjoajien tuotantotarpeita. 

Koulutussektoreista erityisesti metsäteollisuus, puun jatkojalostus ovat tärkeitä. Aikuiskoulutuksen lisääntyneeseen kysyntään työttömyyden kasvaessa on vastattava. Venäjän ja kiinan kielen opiskelumahdollisuuksia tulisi lisätä leikkikoulusta yliopistoon. 

Lukioiden säilyttämiseen pienillä paikkakunnilla antaisi parhaan mahdollisuuden maakunnallinen järjestäjä, joka hyödyntäisi täysimääräisesti verkko-opetuksen mahdollisuudet. Peruskoulun ja toisen asteen väliin tarvittaisiin kymppiluokan mahdollisuus heille, jotka vielä etsiytyvät omalle opiskelualalleen. Toisen asteen yhteistyötä on saatava paremmaksi. 

Koulutuksen maksuttomuus on sosialidemokratian kulmakiviä. Lukukausimaksuja ei saa periä ja oppimateriaalien osalta olisi saatava muutosta maksuttomuuden suuntaan.

Terveydenhuolto

Julkisen terveydenhuollon palvelujen laatu ja saatavuus on tärkeää, jotta kannatus kansantaloudellisesti ja sosiaalisesti tärkeälle tasa-arvoiselle julkiselle terveydenhuollolle säilyy veronmaksajien ja palvelujen käyttäjien keskuudessa. Valmistuneet lääkärit pitää velvoittaa suorittamaan kahden vuoden työjakso kuntien terveyskeskuksissa. Terveyskeskusten johtamiseen ja työilmapiirin parantamiseen on mietittävä uusia keinoja lisäten joustavuutta ja tasaisempaa työkuormitusta. Rakennusten ja laiteinvestointien käyttöastetta on nostettava. 

Julkisen rahoituksen kohdentamista on tarkistettava pitäen ensisijaisena julkisen palvelutuotannon laatua ja saatavuutta ja toissijaisena yksityisen palvelutuotannon ulottamista kaikkien saataville. 

Erikoissairaanhoidon palveluiden keskittämisen ohessa on arvioitava kansantaloudelliset vaikutukset palveluverkon rakenteiden muutokselle. Terveydenhuolto työllistää paljon ja siksi aluetaloudellisia seikkoja ei sovi unohtaa. Perusterveydenhuolto on joka tapauksessa tarjottava lähellä asuinpaikkaa. Terveydenhuollon palvelujen tulee olla kaikkien ulottuvilla tuloista ja varallisuudesta riippumatta. 

Uusien erikoissairaanhoidon hoitomuotojen tuleminen edellyttää keskittämistä ja erikoistumista. Alueella sijaitsevat keskussairaalat ja aluesairaalat voisivat erikoistua joidenkin tiettyjen yleisten hoitomuotojen tuottamiseen. 

Ennaltaehkäisevä työ vähentää sairaanhoidon ja vanhustenhuollon kustannuksia pitkällä aikavälillä ja parantaa ihmisten elämisen laatua ja onnellisuutta.  

Aluehallinto

Itä-Suomen alueen maakuntaliittojen yhteistyöelin on järjestettävä oman päätöksentekoelimen pohjalle. Itä-Suomella ei ole varaa hukata aikaa eikä resursseja päällekkäiseen päätöksentekoon ja mahdollisuuksiin hidastaa prosesseja tarpeettomasti. Yhteistyöelimen kokoonpanon on perustuttava lain mukaisesti kunnallisvaaleissa saatuun kannatukseen ja yhteistyöelimen on nautittava täyttä poliittista luottamusta hoitaakseen tehokkaasti koko Itä-Suomen yhteisiä asioita. 

Itä-Suomen väestöpohjaltaan pienentyneiden maakuntien on koottava vaikutusvaltaansa yhteen, jotta kansallisessa ja kansainvälisessä edunvalvonnassa voidaan pärjätä.  

Liikenne, Venäjä, matkailu, metsä eli Saimaan alueen vahvuudet

Metsätalouden alueelliseen tutkimukseen tarvitaan lisää varoja, jotta jalostusastetta voidaan nostaa ja puun kysyntä saadaan entistä tasaisemmalle ja nykyistä korkeammalle tasolle. Tasainen kysyntä ja hinta ovat niin metsänomistajien kuin teollisuuden etu. 

Liikenneverkosto kuuluu valtion omistukseen. Valtion vastuulle kuuluu liikenneverkon kehittäminen ja kunnossapito. Liikenneverkossa on pitkälti unohdettu Suomen poikittaisyhteydet ja erityisesti koulutusyhteistyö ja puunjalostuksen alueelliset mahdollisuudet korostavat Itä-Suomen sisäisten kulkuyhteyksien toimivuuden tärkeyttä. Valtatiet Itä-Suomessa ovat laajalti huonossa kunnossa ja todellakin ajastaan jääneitä. 

Matkailun kehittämisen kannalta vesistöä koskevat rakennus- tai ennallistamistoimet ovat vaikutuksiltaan laajoja ratkaisuja. Pienyritysten yhteistyön ilmapiiriä olisi saatava paremmaksi ja markkinointiyhteistyö edellyttänee merkittävää julkista rahoitusta synnyttääkseen pysyviä käytäntöjä. Paikkakunnittain voitaisiin perustaa matkailuyrityksiä, jotka muualle tehtävien matkojen sijaan järjestäisivät matkoja kyseiselle paikkakunnalle esim. tilausbusseilla. 

EU:n nykyisen ohjelmakauden päättyessä voidaan Itä-Suomen toimisto Brysselissä sulkea ja voimavarat keskittää Pietariin. Itä-Suomelle voisi olla strateginen kilpailutekijä, suhteellinen etu, rakentaa taloudellista yhteistyötä Venäjän kanssa, koska Länsi-Euroopan suuntaan tarkasteltuna Itä-Suomi on aina tietyllä tavalla takamaata. Venäläisten mökkeilijöiden ja matkailijoiden lisääntyminen on mahdollisuus lisätä työpaikkoja. Väestörakenteen kannalta olisi eduksi, jos yhä useampi heistä jäisi pysyvästi Itä-Suomeen. 

Salojen silta

Tiistai 27.10.2009 klo 11:41

Kirjoittelenpa blogiin muutaman rivin Enonkosken siltahankkeesta ennen kuin kerään voimani Savonlinnan talousarvioesitystä kommentoimista varten.

Sunnuntain Itä-Savossa oli juttu Enonkosken Hanhivirtaan puuhattavasta sillasta, joka korvaisi nykyisen lossiyhteyden. Ei voi kuin vain ihmetellä Enonkosken kunnan intoa sillanrakentamiseen. Yleensähän on olen puolustanut joka tuutissa liikenneinfran parantamista Etelä-Savossa, ja tästä olen saanut myös kriittistä ja positiivista palautetta maakunnan asukkailta, mutta nyt on kyseessä sellainen hanke jota on hankala olla ajamassa eteenpäin.

Sillan valmistuessa käsittääkseni Enonkosken kunta menettäisi saaristokuntastatuksen, joka tarkoittaa jos muistan oikein n. 800 000 € vuodessa korotettuina valtionosuuksina. Mistähän "Kosken" päättäjät aikovat repiä nuo rahat kun silta valmistuu? Pitää myös muistaa että lossi on myös yksi Enonkosken merkittävimpiä yksittäisiä työllistäjiä hyvin alkutuotanto valtaisessa kunnassa. Nämä ovat merkittäviä seikkoja paikkakunnalla joka menettää suhteellisesti eniten väkeä Etelä-Savon maakunnassa.

Seututie 471, jonka varrella Hanhivirran lossi sijaitsee, on hyvin hiljainen Enonkoskelta Savonrannalle ja Heinävedelle päin. Lossin kantavuus riittää myös puutavarakuljetuksille. Ehkä lossiyhteyttä tässä kohtaa kannattaisi myös pohtia ihan matkailueksotiikan näkökulmasta, lossia sinisen Saimaa varrella nykypäivänä pääse kovin usein pääse kokemaan (ja hyvä niin).

Tuskin kukaan jättää ostamatta mökkitonttia Enonkosken pohjoisosasta tai Savonrannan länsipuolelta vaikka välissä onkin muutaman minuutin lossimatka?

Tiehallinnolle sillan rakentaminen sopii, sillä sillan hinnaksi on arvioitu 10,8 miljoonaa euroa. Jokainen voi laskea kuinka pitkään menee kun valtio on säästänyt sillan kustannukset saaristokuntalisästä ja lossinkuljettajien palkoista. Ehkäpä hankkeen takuumiehet ovatkin huolissaan valtiontalouden tilasta, joka sinänsä on kiitettävää näinä päivinä. Mutta kannattaisi myös pohtia näitä muitakin vaikutuksia.

Mikäli hanke nousee maakuntaliiton edunvalvontamatriisiin on allekirjoittaneen aika hankala puhua sen puolesta kovinkaan ponnekkaasti. On kai vain pudisteltava päätä ja mietittävä kuinkahan enonkosken kuntalaisten palveluille käy, sitten kun Heinäveden Sappuun tai Savonrannan Pirttimäkeen pääsee vähän rivakammin.

Torstin kolumni Demarissa

Tiistai 20.10.2009 klo 0:04

Näiden nettisivujen ylläpitäjän uutta blogi-merkintää odotellessa kannattaa käydä lukaisemassa Pilvi Torstin kirjoittama kolumni Uutispäivä Demarin verkkoversiossa, jossa hän pohtii ammattiyhdistysliikkeen rahoituksen roolia vaalirahakeskustelussa.

Sekä kannattaa pipahtaa tutustumassa myös SDP:n uusiin sivuihin.

Niin ja jos Nhl-jääkiekko kiinnostaa (ja sehän kiinnostaa!) ei kannata unohtaa Jouni Niemisen mahtavaa blogia Hesarin sivuilla.

Päivittelen blogia kunhan kiireiltäni joudan, eli toivottavasti melko pian.

Demokratian häiriötilasta päästävä pois

Perjantai 9.10.2009 klo 12:25 - Teemu

Vaalirahasoppa on kiehunut jo reilusti yli vuoden. Paljastuneet väärinkäytökset ovat vahingoittaneet poliittisen järjestelmän uskottavuutta vakavasti. Raha-automaattiyhdistyksen varojen väärinkäyttö, kyseenalaiset kaavoituspäätökset, kummalliset lentoliput sekä pätkittäin palaava muisti ovat jättäneet ruman kolhun kansalaisten luottamukseen poliitikkoja kohtaan.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on joutunut tässä asiassa myrskyn silmään. Taannoin esitetty Silminnäkijä-ohjelma nosti laineet jo lähes kestämättömälle tasolle. Mutta taitavina pelureina Vanhanen ja keskusta käänsivät keskustelun puutavaralahjoituksiin. Ohjelman pääasiallinen sisältö koski keskustalaisen nuorisosäätiön epäilyttäviä toimia, joissa Ray:n rahaa on heitetty gryndereille, vieläpä lainsäädännön vastaisesti. Kaikki tämä tapahtui Vanhasen ja kansanedustaja Antti Kaikkosen (kesk.) valvovan silmän alla.

Esille voisi myös nostaa kansanedustaja Marja Tiuran (kok.) lentoliput arkkitehtitoimistolta, joka kilpailee hänen hallinnoimansa koulun rakennusurakasta. Epäilyttävältä kuulostaa myös ministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) saama huomattava vaaliavustus huonekalufirmalta, sittemmin Pekkarinen on ollut myöntämässä merkittävää investointiavustusta samalle firmalle. Ei laitonta, mutta hyvin arveluttavaa.

Tai entäpä mitä kertoo harkinnasta se että kyseenalaista mainetta nauttiva liikemies tulee tarjoamaan vaalirahoitusta, firmasta joka oli tunnettu jo silloin huolettomasta varankäytöstä? Useat hallituksen avainministereistä eivät viitsineet vaivata itseään näin triviaaleilla kysymyksillä. Pakko myöntää että itse kiinnostuisin asiasta hieman enemmän jos joku löisi allekirjoittaneelle kymppitonnin näppiin ja vain hymyilisi vienosti onnea toivottaen.

Tätä listausta voisi jatkaa lähes loputtomasti, mutta siihen ei nyt liene tarvetta. Johtopäätöksenä voi todeta että syvässä suossa ollaan. On hyvä että rötökset paljastuvat, mutta välillä tuntuu unohtuvan, ettei kaikki politiikan rahoitus ole pahasta. Epäilys osuu kaikkeen ja kaikesta tehdään epäilyttävää. On kuitenkin muistettava että suurin osa kansanedustajista tai vaalirahoitusta antaneista ei ole tehnyt mitään väärää.

Niin kurjalta kuin se kuulostaakin ei vaaleja ilmaiseksi tehdä, joten rahoitusta on pakko jostain saada. Tilanne ei voi olla se että vain rikkaimmilla yksityishenkilöillä olisi mahdollisuus pyrkiä vaikkapa eduskuntaan. Vaalirahoitus tarvitseekin tarkemman valvonnan, kunnon sanktiot väärinkäytöksistä ja ennen kaikkea ehdokaskohtaisen kampanjakaton. Koko kohun taustahan on juuri näissä hillittömiksi paisuneissa ehdokkaiden kampanjabudjeteissä.

Kansalaisten kyllästyminen ”ostopolitiikkoihin” on hyvin toivottavaa, ja se tarjoaa uusille asiapohjalta ponnistaville ehdokkaille tilaa. Suuri vaalikampanja ei ole mikään pätevyyden tae. Tämän toteutumiseksi kaivataan myös äänestäjiltä suurempaa kiinnostusta yhteiskunnallisista asioista. SDP:lle uusi tilanne tämä ei ole ongelma, vaan mahdollisuus. Toivottavasti tulevaisuudessa kilpaillaan politiikan sisällöillä, ei mainostoimistojen tekemien kampanjoiden näyttävyydellä.

On ensiarvoisen tärkeää etteivät äänestäjät alistu nykyisessä tilanteessa, vaan heidän tulee vaatia parempaa politiikkaa. Passivoitumisella varmistetaan, vain se etteivät tavat muutu ja samat kepulit hoitavat edelleenkin yhteisiä asioitamme. Tässä tilanteessa kannustankin nuoria kiinnostumaan politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista, sillä juuri siitä tarvitsemme että selviämme tästä vakavasta demokratian häiriötilasta joka suomalaista kansanvaltaa parhaillaan koettelee.

Nyt jos koskaan on tilaa uusille tekijöille ja toimintatavoille. Ei pidä alistua vaan vaikuttaa.

 

Kirjoitus julkaistu Vapaus-lehdessä 8.10.2009

Land of the free

Lauantai 19.9.2009 klo 11:45

Barack Obama on käynnistänyt suuren terveydenhuoltouudistuksen Yhdysvalloissa. Tämän hetkinen tilannehan on että Yhdysvaltain terveydenhuolto on yksi maailman kalleimmista ja tehottomimmista. Yhdysvallat käyttää 16 % Bkt:staan terveydenhuoltoon (Suomi n.8 %) ja silti se jättää kokonaan vaille ilman terveydenhuoltoa noin 87 miljoonaa amerikkalaista. Järjestelmä perustuu yksityisiin vakuutuksiin.

Vakuutusyhtiöiden etu on jättää riskiryhmät kokonaan vakuutuksen ulkopuolelle, tai nostaa maksut mahdollisimman korkealle. Ja totta kai yrittää jättää korvaukset maksamatta vedoten ihan mihin vain pystyvät. Helpoimmin ja halvimmalla vakuutuksen saa 25-30 vuotias työssäkäyvä korkeasti koulutettu mies. Summa summarum, ne ihmiset ketkä eniten terveydenhuoltoa tarvitsivat jätetään sen ulkopuolelle.

Rebublikaanit ovat käyneet raivoisaan (ja epätoivoiseen) vastustukseen presidentin kamalaa uudistusta vastaan. Obaman ideahan on että sairausvakuutusmarkkinoille tulisi julkinen toimija joka tarjoaisi terveydenhuollon ulkopuolella oleville edullisia vakuutuksia. Kamalaa, eikö totta! Siinähän vakuutusfirmojen katteet kärsisivät, eihän niin voi toimia..

Hauska knoppitieto on muuten se, että nämä samat vakuutusyhtiöt sijoittavat miljardeja dollareita tupakkayhtiöihin. Sinänsä loogiista, tupakanpolttajiltahan voi kerätä korkeampia maksuja ja korvauksia voi evätä vedoten asiakkaan tupakanpolttoon.

Vastustajien argumenttien jyrkkyyttä lisää se, että suomalaisen kokoomuksen veljespuolue republikaanit on sekavassa tilassa presidentinvaalitappion jäljiltä. Niinpä sen oikea äärilaita saa eniten ääntänsä kuuluviin, maltillisempien keräillessä vielä itseään Bushin kausien virheiden jälkeen. Tämä mahdollistaa Sarah Palinin kaltaisten älykköjen, jotka luulevat että dinosaurukset elivät vielä pari tuhatta vuotta sitten, lausuntojen kuolemanpaneeleista näkyvyyden. Ei voi kun hämmästellä...

Toivottavasti Obama saa aikaan jonkinlaisen kompromissin, ja kauan kaivattu uudistus menee eteenpäin kongressissa. Vai voiko mikään sivistysvaltioksi itseään tituleeraava maa jättää 87 miljoonaa kansalaista ilman terveydenhuoltoa. Mielestäni terveydenhuolto on jokaisen ihmisen perusoikeus eikä etuoikeus.