Kuka puolustaa duunaria?

Keskiviikko 10.3.2010 klo 12:55

Akt:n työtaistelun aikana on julkisuudessa arvosteltu kovin sanoin työntekijäpuolen toimintaa. Auto- ja kuljetusalan ammattiliittoa on syytetty ahneudesta ja kohtuuttomista vaatimuksista. Esimerkkinä todellisesta ahneudesta voi pitää suomalaisten pörssiyhtiöiden ennätysosinkoja osakkeenomistajilleen taantuman aikana. Siitä välittyvä viesti kertoo monien taloustieteilijöiden mielestä, ettei yrityksillä ole kehittymishaluja tai investointipyrkimyksiä. On hyvin ristiriitaista että samaan aikaan yritykset laittavat tuhat määrin työntekijöitä kilometritehtaalle, taantuma perusteenaan, ja samaan aikaan ulosmittaavat omaisuuttaan osakkeenomistajien taskuun. No samalla logiikallahan metsäteollisuuden ongelmat sysättiin työntekijöiden niskaan, vaikka johtoportaan virheiden vuoksi rahaa paloi miljarditolkulla ulkomaille huonojen laajentumisyritysten vuoksi. Duunari sai lopputilin ja johtaja ”kultaisen” kädenpuristuksen ja jättieläkkeen.

Suomalaisesta duunarista on tullut vapaata riistaa, jota sopii lyödä niin ahneudesta tai työssä uupumisesta. Samaan syntiin syyllistyvät myös työntekijät keskenään, kun pitäisi kuitenkin löytää yhteinen rintama suomalaisen työelämän kehittämiseksi. Lastentarhanopettajan, poliisin, kassaneidin ja rekkakuskin edut ovat yhteiset. Kun toisella menee hyvin niin menee myös toisella.  Kun yksi ala saa läpi ehdotuksiaan työelämän kehittämisestä, niin se on myös takuulla helpompaa myös toisellekin alalle, ja tätähän työnantajat pelkäävätkin. Vientiteollisuuden työntekijät maksavat julkisen sektorin työntekijöiden palkat, ja julkisen sektorin työntekijät tuovat elämismahdollisuuksia muille.

On mielestäni vain iloinen asia jos Suomessa on vielä hyvin palkattuja teollisuustyöntekijöitä ja sitä kautta hyviä veronmaksajia, jotka eivät kierrä vastuutaan yhteisten palveluiden rahoittamisessa siirtämällä tulojaan pääomaverotuksen alle tai ulkomaisiin veroparatiiseihin. Tätä samaa ei voi sanoa satoja tuhansia vuodessa tienaavista osakepelureista.

Akt:n työtaistelussahan on kyse irtisanomissuojasta sekä muutosturvasta, joita ammattiliitto tahtoo kehittää. Mitä ahtaajien palkkavaatimuksiin tulee, niin menevät oikeisiin mittasuhteisiin kun muistaa että ne vastaavat yhden metsäteollisuuden johtajan puolen vuoden palkkaa. Siis kolmen tuhannen ihmisen palkankorotus vastaa yhden sikariportaan miehen puolessa vuodessa keräämää ansiota.

Kyse on kuitenkin myös laajemmista yhteiskunnallisista näkemyseroista. Halutaanko Suomessa kilpailla heikommilla työehdoilla ja palkoilla, vain osaamisella ja työssä jaksamisella? Onko meidän tiemme menestyneen Pohjoismaan tie vai jonkin alikehittyneen Aasian maan tie?

Lakko on aina vakava asia, eikä siihen ryhdytä koskaan kevyin perustein. Kukaan ei lakkoile huvikseen. Neuvottelujen kautta pyritään aina pääsemään yhteisymmärrykseen, mutta joskus näin ei vain tapahdu.

Näin elintärkeän alan vaikeudet ovat vakava ja laajasti yhteiskuntaa koetteleva asia. Nyt olisi tärkeää päästä nopeasti yhteisymmärrykseen. Maan hallituksella olisi hyvä tilaisuus toimia välittäjän roolissa kiistassa. Ongelmana on vain että nykyhallituksen näytöt työmarkkina-asioissa ovat heikot, ainoana mainetekona voi pitää sitä että Elinkeinoelämän keskusliiton hallitusohjelmatavoitteet löytyvät lähes kirjaimellisesti hallitusohjelmasta. Tästä kyseenalaisesta maineteosta ei taida olla apua tässä asiassa, eikä tätäkin vaikeaa asiaa voi lykätä seuraavien vaalien yli, joten ei voi kuin toivoa voimia valtakunnansovittelija Esa Longalle. Sopu kuitenkin täytyy löytää.

Kirjoitus julkaistu Itä-Savo sekä Länsi-Savo lehdissä.

Sosterista

Lauantai 20.2.2010 klo 17:56

Savonlinnan kaupunginvaltuustolla on tänä maanantaina käsiteltävänään yksi merkittävimmistä asioistaan koko vuonna. Kyse on siitä mikä on Itä-Savon sairaanhoitopiirin tulevaisuus, mitä palveluita se tuottaa ja ketkä ostavat mitäkin palveluita.

Savonlinna on aikeissa ottaa sosiaalipalvelut pois Sosterista, kaupungin omana toimintana järjestettäväksi. Lisäksi Savonlinna haluaa korjata nykyisessä perussopimuksessa olevia epäkohtia. Kaupunki haluaa että äänimäärä Sosterin toimielimissä vastaisi paremmin vastuita, tällä hetkellä Savonlinnalla on noin 20% äänivallasta ja yli 60% kustannuksista. Ei kuulosta kovinkaan reilulta.

Toinen tärkeä muutos perussopimukseen olisi että palveluiden hinnoittelu tehtäisiin kunnittain ja kustannuspaikoittain. Lisäksi halutaan tarkentaa yleiskustannuksien ja pääomakustannuksien kohdentamista. Tulevaisuudessa ei saisi syntyä enää tilannetta jossa savonlinnan kaupungin asukkaat maksavat naapurikuntien menoja, kuten tällä hetkellä on. Se ei ole oikeudenmukaista Savonlinnan asukkaita kohtaan.

Mikäli neuvotteluissa ei päästä sopimukseen kaupunki aikoo ottaa myös perusterveydenhuollon pois Sosterista ja järjestää sen itse. Kukaan ei ehdoin tahdoin halua romuttaa Sosteria, jonka toiminnallinen puoli on toiminut oikein mainiosti. Mutta hallinnollinen puoli onkin se ongelma johon haetaan ratkaisua.

Mielestäni syntyneestä tilanteesta on turha syyttää yksin Savonlinnaa. Naapurikuntien ja sairaanhoitopiirin johto on ajanut Savonlinnaa kohti tätä ikävää tilannetta. Yhteistyöhaluttomuus, ja jopa ylimielisyys kaupunkia kohtaan ei voi enää jatkua. Hyvällä Savonlinna on yrittänyt monta vuotta, mutta se ei ole herättänyt liiemmin vastakaikua.

Olisi varmasti kaikille parasta että asiassa päästäisiin ratkaisuun ennen maaliskuun loppua. Tämä vaatii myös seudun päättäjien heräämistä todellisuuteen. Näin ei vain voi enää jatkua.

On ollut suorastaan liikuttavaa seurata Sosterin intohimoista puolustamista naapurikunnissa. Hyvä että asia kiinnostaa, nyt onkin ratkaisujen aika. Sosterin hyödyt ovat kiistattomat, siispä sen eteen kannattaa tehdäkin töitä. Kerimäen kunnanjohtaja vihjaili Itä-Savossa torstaina että Savonlinnan toimet johtuvat muutama vuosi sitten kariutuneesta kuntaliitoksesta. Tästä ei ole kyse, ainakaan kaupunginhallituksen pöytään asti tämänkaltaiset pohjavirrat eivät ole välittyneet. Tosin en malta olla huomauttamatta että yhdessä isossa itäsavolaisessa kunnassa ei näitä ongelmia tarvitsi pohtia, ja samankaltaiset synergiaedut kuin Sosterissa toimisivat varmasti muillakin toiminta-alueilla. Eikä se päätöksentekokaan karkasi kuntalaisilta kasvottomiin virkamiesvetoisiin hallintohimmeleihin.

Mutta kuntaliitoksista puhuminen on ankarasti kielettyä Etelä-Savossa, joten ei kannata huomioida edellistä kommenttia.

Summa summarum, meiningin ja asenteiden täytyy muuttua että voimme jatkaa laajan palvelun sairaanhoitopiirin kehittämistä. Nyt on tekemisen paikka!

 

Hallituksen liikennepolitiikka vaarantaa Etelä-Savon väylät

Sunnuntai 14.2.2010 klo 10:00

Porvarihallituksen harjoittama liikennepolitiikka on sekoillut viimeaikoina enemmän kuin Vr:n aikataulut. Etelä-Savon maakuntaliitossa kehitystä on seurailtu huolestuneena. Eduskunnan liikennepoliittisen selonteon yli ollaan kävelemässä karkealla tavalla, ja vieläpä liikenneministerin suostumuksella. Näyttää vahvasti siltä että maamme ylimmän päätöksentekoelimen yli kävellään eikä demokratian kautta toteutunutta kansan tahtoa kunnioiteta.

Etelä-Savossa erityistä huolta kannetaan Savonlinnan keskustan liikennejärjestelyjen aikataulusta sekä vt 5 Juva-Mikkeli suunnittelurahojen kohtalosta. Molemmat hankkeet uhkaavat viivästyä budjettirahoituksen puutteeseen. Savonlinnan rinnakkaisväylän rakentaminen on jaettu kolmeen vaiheeseen, joista ensimmäinen on jo käynnissä. Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu mm. sillan rakentaminen yli Kyrönsalmen. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, ettei valtion talousarviossa ole rahaa hankkeen jatkamiseksi vuonna 2010. Menettely ei ole myöskään liikennepoliittisen selonteon mukainen. Tästä aiheutuu uhka että tien valmistuminen myöhästyy merkittävästi, uusien lupaprosessien ja mahdollisten valitusten myötä.

Olisihan se surkuhupaisa tilanne jos rakennettaisiin kallis silta toisen viereen ja odotettaisiin seuraavia vaiheita pitkälle 2010-lukua. Ei kovinkaan uskottavaa liikennepolitiikkaa.

Viitostien kohdalla on kyse suunnittelurahoista, joita ei ole myönnetty tien perusparantamiseen välillä Mikkeli-Juva, joka onkin heikommista osuuksista vilkkaasti liikennöidyllä viitostiellä. Tässä tapauksessa uhkana on että Mikkeli-Juva osuuden rakentaminen siirtyisi rakennusjärjestyksessä kauemmaksi, tässäkin tapauksessa vastoin liikennepoliittista selontekoa. On myös varsin todennäköistä että maakunnat alkavat itse rahoittamaan eri hankkeiden suunnittelukustannuksia valtion teihin, tästä voi seurata kestämätön kilpalaulanta maakuntien välille jolla väylien rakentamisjärjestystä muutellaan ohi suunnitellun. Valtion pitäisi kustantaa sen tehtäviin kuuluvan infran rakentaminen, mutta maakunnat ovat tässä aika ikävästi selkä seinää vasten.

Nämä kaksi hanketta ovat maakunnalle niin tärkeitä, ettei niiden viivästymistä tule sallia. Tulevaisuuden väyläpolitiikkaa ovat myös yhä kiinteämmin tietoliikenneyhteydet. Maassamme on käynnistetty Laajakaista kaikille- hanke, hanke on tärkeä ja tarpeellinen. Mutta senkin kohdalla on valittavasti samanlaista sekoilua kuin on perinteisempien liikenneväylien kohdalla.

Aluksi valtio kuvitteli että 99 % suomalaisista saadaan 100 megan valokuituyhteyden ulottuville 200 miljoonalla, sitten hinta nousikin 400 miljoonaan euroon. Myös peruskunnat osallistuvat verkon rakentamiseen omilla maksuosuuksillaan, jotka ovat kunnasta riippuen 8, 22 tai 33 % kustannuksista. On varsin erikoista että kunnat laitetaan maksamaan sellaista yhteiskunnallista infrastruktuuria, joka selkeästi kuuluu valtion hoidettaviin tehtäviin.

Lisäksi voidaan kysyä, että kuinka monella eteläsavolaisella kunnalla on varaa laittaa mahdollisesti satoja tuhansia euroja tähän projektiin? Toinen pohdittava seikka on, että miten verkkoon liittymiskustannukset voidaan pitää maaseudun asukkaille ja yrityksille kestävällä tasolla? Jos liittymismaksu on useita tuhansia, niin se on kyllä omiaan vähentämään kiinnostusta vaikka tarvetta verkolle olisikin.

Toivottavasti Etelä-Savon väylät saadaan kuntoon, sillä sille olisi totta vie tarvetta. Niin sähköiset kuin konkreettisetkin ovat ensiarvoisen koko maan kehityksen kannalta. Hankkeet tulisi valmistella toteuttamiskelpoisiksi ja ne tulisi toteuttaa sovitulla tavalla. Tässäpä on maakuntaliitolle ja eteläsavolaisille kansanedustajille työn sarkaa.

Kirjoitus julkaistu Viikko-Vapaudessa 11.2.2010

Vaaleja sekä ehdokkuuksia

Perjantai 12.2.2010 klo 14:04

Viime viikot ovat olleet allekirjoittaneen osalta varsin hektisiä. Menemistä on ollut ihan riittävästi, viime viikolla taisi tulla matkustettuja kilometrejä noin 4000. Melko hyvä saldo yhdelle viikolle.

No mutta asiaan. Viime viikolla Sak julkisti ensimmäiset eduskuntavaaleissa ehdolla olevat palkansaajataustaiset ehdokkaat Etelä-Savossa. Ehdokkaat olivat tarkastaja Arto Seppälä Mikkelistä, toimitsija Heikki Seila Ristiinasta, lossinkuljettaja Ari Hölsä Sulkavalta sekä allekirjoittanut Savonlinnasta. Lisää ehdokkaita puolueiden jäsenvaaleihin tullee kunhan liikutaan lähemmäs syksyä.

Sak:n projekti 2011 keskeinen tavoite on nostaa palkansaajille tärkeitä kysymyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tulevaan hallitusohjelmaan. Toinen tärkeä tavoite tällä projektilla on nostaa Sak:n jäsenistön äänestysaktiivisuutta tulevissa vaaleissa, jotka ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta erittäin tärkeät. Lisää voit käydä lukemassa täältä.

Tulin myös valituksi Sdp:n puoluekokousedustajaksi Etelä-Savosta. Sdp:n 42 puoluekokous järjestetään toukokuun 27- 29 päivä Joensuussa. Puoluekokous on SDP:n korkein päättävä elin. Se kokoontuu joka toinen vuosi, 500 valitun edustajan voimin.

Olin myös edustajana edellisessä puoluekokouksessa Hämeenlinnassa kaksi vuotta sitten, samanlaista jännitystä tuskin Joensuun kokoukseen saadaan. Mutta kyllä 343 puoluekokousaloitteeseen vastaamisessa töitä riittää. Lisäksi puoluekokous valitsee mm. puolueen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajat sekä puoluesihteerin.

Etelä-Savosta puoluekokoukseen lähtevät ovat:

Savonlinnasta:

Teemu Hirvonen

Jarmo Linnamurto

Anna-Kristiina Mikkonen

Ritva Suomalainen

Olli-Pekka Kristiansson

Mikkelistä:

Ari Reunanen

Osmo Ukkonen

Jari Arffman

Tapani Varjus

Maija-Liisa Paananen

Pieksämäeltä:

Sakari Ojala

Alpo Salo

Riitta Ojala

Sekä maalaiskuntien puolelta puoluekokousedustajia ovat:

Kari Rimpeläinen, Mäntyharju, Heikki Seila, Ristiina, Matti Hakulinen, Juva, Pentti Pylkkänen, Hirvensalmi, Heikki Kylliäinen, Enonkoski, Ari Hölsä, Sulkava, Katja Silvennoinen, Punkaharju sekä Aarno Happonen, Heinävesi.

Eli kattava edustus on tulossa ympäri Etelä-Savoa, tosin valitettavan mies painotteinen delegaatio.

Olen myös ehdolla maaliskuussa pidettävissä Osuuskunta Tradeka-yhtymän edustajistonvaaleissa. Jos tahdot kehittää Tradekaa taloudellisesti ja eettisesti vieläkin vastuullisemmaksi osuuskunnaksi, niin ehdotan sinulle että äänestät Etelä-Savossa numeroa 4. Lisätietoja vaaleista ja Tradekasta saa näistä linkeistä.

eteläsavo.sdp.fi

www.tradeka-yhtyma.fi

Tutustu myös samalla Sdp:n Etelä-Savon piirin uusiin nettisivuihin.

Tässäpä tämä, seuraavassa päivityksessä jotain vähän vähemmän teknistä asiaa.

 

 

Väylää sinne ja tänne

Maanantai 18.1.2010 klo 23:52

 

Demarinuorten pj-kisa.

Kamppailu Demarinuorten puheenjohtajuudesta käynnistyi omalta osaltani viime viikolla kun Itä-Suomen demarinuorten piirihallitus asetti minut ehdolle. Olen mukana kisassa tosimielellä, ja onhan tuosta minun ehdokkuudestani tullut kyselyjä pitkin kuluvaa liittokokouskautta. Kampanja-avaus sai ihan mukavasti mediaosumia ympäri Itä-Suomea, on aina iloinen asia kun Demarinuoret saa näkyvyyttä.

Tärkein tavoitteeni puheenjohtajana on tehdä Demarinuorista maan johtava poliittinen nuorisojärjestö. Demarinuorten on otettava aktiivisesti kantaa ympärillä olevaa maailmaan ja olla myös avaamassa keskustelua, ei vain reagoimassa siihen. Tarvitsemme lisää rohkeutta, tahtoa ja medianäkyvyyttä. 

Olen valmis tuomaan puheenjohtajana omat kykyni, työpanokseni ja tahtoni Demarinuorten käyttöön tulevalla liittokokouskaudella. Lisää ajatuksistani Demarinuorten puheenjohtajuuteen liittyen voi lukea lähitulevaisuudessa tällä sivustolla avautuvasta aiheen piiriin keskittyvästä osiosta.

Mutta tästä lisää sitten myöhemmin. Ottakaa toki yhteyttä asian tiimoilta minuun tai Kortteen Nikoon, joka toimii kampanjapäällikkönä.

 

Rinnakkaisväylää. 

Savonlinnan rinnakkaisväylä on ollut taas paikallisesti kuumana puheenaiheena. Nyt meitä savonlinnalaisia huolestuttaa hankkeen toisen vaiheen rahoituksen järjestyminen. Meidän Savonlinnan päättäjien sekä Etelä-Savon maakuntaliiton vaatimuksena on että elintärkeän rinnakkaisväylän rakentaminen jatkuu sovitusti myös vuonna 2011, eikä urakkaan tulisi turhia taukoja. Jo nyt myönnetty 25 miljoonan euron tilausvaltuus tulisi käyttää kokonaan rinnakkaisväylän rakentamiseen. Näin voitaisiin jatkaa töitä eteenpäin urakan toisessa vaiheessa, ensimmäisen osion kustannukset ovat 17 miljoonaa, joten lopuilla rahoilla päästäisiin jatkamaan tietä eteenpäin kohti maalia. On myös noudatettava parlamentaarisesti päätettyä hankkeiden toteuttamisjärjestystä, ja hoidettava hankkeet myös loppuun eikä vain aloittaa niitä poliittisten irtopisteiden toivossa.

On varsin absurdia jos rakennetaan vain toinen silta Kyrönsalmeen ja tämän jälkeen työt pysähtyvät pahimmassa tapauksessa vuosiksi. Tämä on mielestäni merkittävä uskottavuuskysymys maamme hallituksen liikennepolitiikalle. Varsinkin rinnakkaisväylän toisessa vaiheessa, joka käsittää kaupungin keskusta ohittavanosuuden, on jo valmiit suunnitelmat. Samalla kun toista vaihetta rakennettaisiin, saataisiin ns. kolmosvaiheen, johon kuuluvat Laitaatsalmi sekä Saimaan syväväylän siirto, suunnitelmat valmiiksi ja töitä voitaisiin jatkaa keskeytyksettä.

Urakan keskeytyessä myös sen kustannuksen todennäköisesti kasvaisivat, maanrakennusalan suhdannetilanteen kehittyessä ja kun jo olemassa oleva rakennustyömaainfrastruktuuri pitäisi purkaa tai siirtää pois.

Toivottavasti joensuulainen liikenneministeri Vehviläinen tekee asiassa ”naisen työn” ja pitää huolta ettei tämä ”ohitustiefarssi” saa uutta lukua savonlinnalaisessa paikallishistoriassa.

Viikon valopäänä voidaan pitää Matkailutoimittajien Kilta ry:tä joka aikoo myöntää Matka 2010 messuilla rinnakkaisväylän rakentamisen johdosta Savonlinnan kaupungille epäpalkinto Seitikin. Kilta puhuu perusteluissaan, ”Saimaan helmen tuhoamisesta” ja että tie ”katkaisee ihmisten luontevan yhteyden luontoon”. Eipä ole kyseinen yhdistys paljon faktoihin perehtynyt, joten on hyvä että he löytävät ne edes täältä kun joskus googlaavat yhdistyksensä nimen:

 

Savonlinna on Suomen ainoita kaupunkeja joissa valtatie kulkee keskustankatuverkkoa pitkin. Tämä ja Saimaan syväväylän hankala sijainti vaikeasti liikennöitävissä kapeissa salmissa aiheuttavat monia ongelmia.

 

• liikenneturvallisuusongelmia, varsinkin kevyelle liikenteelle
• terveyshaittoja asukkaille, meluongelmat, pienhiukkaset ja saasteet
• merkittäviä haittoja liikenteen sujuvuudelle, jotka lisääntyvät Upm:n Savonlinnan tehdasinvestoinnin jälkeen
• lisää onnettomuusriskiä Saimaannorpan kotivesillä Savonlinnan ympäristössä
• jonottaminen ja hidas liikenne vaikeuttavat kuljetuksia, ja maksavat yrittäjille puhdasta rahaa

Lisäksi rinnakkaisväylä mahdollistaa Savonlinnan kaupunkirakenteen kehittämisen, ja tuo mukanaan uusia kaupallisia mahdollisuuksia ja työpaikkoja. Kuten kaupunginjohtaja on todennut, rinnakkaisväylä on tuonut osaltaan alueelle tulevaisuudenuskoa ja potentiaalia yritystoimintaan. Matkailuinvestointiaikeet ovatkin tällä hetkellä arvoltaan noin 110 miljoonaa euroa. Myös Upm:n 20 miljoonan investointiin Savonlinnan vaneritehtaaseen oli varmasti osaltaan vaikuttimena kehittyvät maa- ja vesiliikennejärjestelyt.

Ja mitä siihen suunnitelman massiivisuuteen tulee, niin jokaisen kynnelle kykenevän kannattaa käydä tutustumassa kaupungintalon aulassa sijaitsevaan pienoismalliin, josta saa hyvän kuvan tiestä sen valmistuttua. Kutsu koskee myös Matkailutoimittajien Kiltaa.

 

Kepun kuviot.

Pakko kirjoittaa vielä muutama rivi kovilla kierroksilla käyvästä keskustan puheenjohtajakamppailusta. Ympäristöministeri Paula Lehtomäen yllättävä kieltäytyminen kunniasta laittoi suurimman osan politiikan kommentaattoreista ja varmasti myös osan keskustalaisesta kenttäväestä ymmälleen. Enpä nähnyt tuota itsekään, enkä ole varma tiesikö Lehtomäki itsekkään päätöksestään vielä viime vuoden puolella.

Kaikki odottivat Lehtomäen ottavan haasteen (jota kyllä kepussa riittää) vastaan ja marssien varmasti kohti puheenjohtajuutta. Näin varmasti uskoi myös osa muista mahdollisista pj-kandidaateista. Sen verran pitkään Lehtomäelle paikkaa oli pedattu, hän oli myös itse pitänyt spekulaatioita yllä jo pidemmän aikaa.

Miksi Lehtomäki odotti että moni potentiaalinen pj-kandidaatti jättäytyy pois? Olisivatko esimerkiksi Kimmo Tiilikaisen tai Anu Vehviläisen kielteiset vastaukset kisaan lähdöstä olleet toiset?

Nyt Keskusta on hankalassa paikassa niin monen kieltäydyttyä kunniasta. Kun Sdp etsi puheenjohtajaa viime vuonna, niin meille irvittiin liian monesta puheenjohtajaehdokkaasta. Meiltä sentään löytyi uskallusta ja vastuuntuntoa muistakin kuin vain jostakin ex-puheenjohtajasta. Tuolla ex-puheenjohtajalla viittaan tietysti Keminmaan suuren poikaan Paavo Väyryseen. Miksi Keskustan puheenjohtajuus ei juurikaan houkuta sen kansanedustajia?

Mari Kiviniemen osakkeet nousivat välittömästi Lehtomäen ilmoituksen jälkeen, vaikka edellinen puoluekokous hänet pudottikin varapuheenjohtajan paikalta liian kaupunkilaisena. Mielenkiintoista nähdä ottaako tällä kertaa puoluekokousväki hänet avosylin vastaan pelastavan enkelinä.

Kuten todettua myös vanha isäntä Paavo Väyrynen on pudistellut tomut hartioiltaan lisännyt ”pökköä pesään”, on mielenkiintoista nähdä lähteekö nykyinen kunniapuheenjohtaja mukaan kisaan. Jalasmökki-Paavolla on tiistaina tiedotustilaisuus, toivottavasti siellä tulee lisävalaistusta asian tiimoilta eikä se olisi vain elämänkerran mainostustilaisuus.

Asiassa on sanansa sanottavanaan myös ex-pj Anneli ” olen yrittänyt puhua mahdollisimman totta” Jäätteenmäellä, Mauri Pekkarisella, Mika Lintilällä sekä muutamalla muulla maakunnanmiehellä. Se on kuitenkin varmaa, ettei pääministeri vaihdu vaikka Keskustan puheenjohtaja vaihtuukin. Tällä voi olla mielenkiintoisia vaikutuksia ensi vuoden eduskuntavaalitaistossa.

Ja helsinkiläisille kokoomusnuorille jotka vaativat Kataisesta pääministeriä, Vanhasen jättäytyessä pois puolueensa puheenjohtajan paikalta, täytyy sanoa että ei sitä pääministeriä valita gallup- vaan eduskuntavaalikannatuksen mukaan.

 

Tässä tätä nyt tältä erää.

 

p.s Savonlinnassa järjestetään ensi kesänä luontoelokuvafestivaalit. Luvassa on mielenkiintoinen tapahtuma johon odotellaan muutamaa varsin nimekästä vierasta, joten kannattaa olla kuullolla.

Itä-Suomen Demarinuoret: Teemu Hirvosesta Sosialidemokraattisten Nuorten puheenjohtaja

Maanantai 11.1.2010 klo 19:14

Kiitokset luottamuksesta, nyt se alkaa! Kaikki ideat ja evästykset ovat enemmän kuin tervetulleita. Tule mukaan kampanjaan, tehdään yhdessä Demarinuorista vieläkin parempi vaikuttaja!

_______________________________________________________________

 

Itä-Suomen Demarinuoret esittää Teemu Hirvosta Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n puheenjohtajaksi liittokokouskaudelle 2010-2012. Teemu on 25-vuotias yhteiskuntapolitiikan opiskelija Savonlinnasta, ja on Savonlinnan kaupunginhallituksen jäsen, sekä Etelä-Savon maakuntahallituksen varapuheenjohtaja.  

Teemu on vahva poliittinen osaaja, jolla on laajaa asiantuntemusta, sekä kykyä viedä asioita eteenpäin ja tuoda esille suurellekin yleisölle. Hän omaa vankan sosialidemokraattisen arvomaailman ja haluaa olla mukana oikaisemassa maailman epäkohtia.

Demarinuorista Teemulla on laaja kokemus monella tasolla. Parhaillaan hän toimii Sosialidemokraattiset Nuoret ry:n varapuheenjohtajana. ”Demarinuorten tulee olla tulevaisuudessa maan johtava poliittinen nuorisojärjestö. Tarvitsemme lisää medianäkyvyyttä, rohkeutta ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin ja tahtoa tehdä merkittäviä poliittisia linjanvetoja”, visioi Teemu.

Teemun ahkera työ sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen hyväksi on kantanut hedelmää. Itä-Suomen Demarinuoret toivoo että tämä työ jatkuu Teemun osalta Sosialidemokraattisten Nuorten puheenjohtajana.

 

Lisätietoja:

Ville Tahvanainen
puheenjohtaja
Itä-Suomen Demarinuoret
050 405 0614
ville.tahvanainen@hotmail.com

Teemu Hirvonen
ehdokas
050 372 4507
teemu.hirvonen@joensuu.fi
www.teemuhirvonen.net

Niko Korte
kampanjapäällikkö
041 431 6375
niko.korte@utu.fi

Vaihtoehtoja

Tiistai 1.12.2009 klo 23:01

Budjettikeskustelu käy kuumana eduskunnassa kun porvarihallitus valmistelee budjettiaan 2010. SDP on vastuullisena oppositiopuolueena valmistellut oman vaihtoehtobudjettinsa joka vuosi, ja on tehnyt niin myös tänäkin vuonna.

Alla tiedote siitä mitä me tekisimme toisin, kannatta lukea. Lisätietoja saa SDP:n nettisivuilta.

 

 

__________________________________________________________________

 

Työtä ja oikeudenmukaisuutta painottava vaihtoehtobudjetti

 

SDP:n vaihtoehtobudjetissa esitetään panostuksia teollisuuden vahvistamiseen, ympäristövetoiseen kasvuun sekä työttömien auttamiseen ja koulutuksen tukemiseen. Vaihtoehtobudjetissa vahvistetaan kuntataloutta ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Esittämänsä lisäpanostukset Sosialidemokraatit kattavat tekemillään veroesityksillä.

Sosialidemokraatit vaativat pitkäaikaista ja maltillista kasvua ja kilpailukykyä tukevaa palkkasopimusta. Lisäksi Sosialidemokraatit uudistivat vaatimuksensa valtionhallinnon tuottavuusohjelman keskeyttämisestä.

Teollisuutta, vientiä ja rakentamista tuettava, ympäristöä suojeltava

Suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä vahvistetaan mm. sähköveron poistolla, kuntien investointeja vahvistamalla sekä tukemalla reaaliaikaista peruskorjausta. Sähköveron poistolla voidaan turvata kilpailukykyinen energia teollisuudelle. Tämä vähentää valtion verotulokertymää 80 miljoonalla.

Suomalaista telakkateollisuutta tuetaan kohdennetuilla innovaatiotuilla ja nopeuttamalla hankintoja. Myös väylähankkeiden avulla tuetaan telakoiden toimintaedellytyksiä. Sosialidemokraatit esittävät telakkateollisuudelle 120 miljoonan lisäpanostuksia.

Sosialidemokraattien esityksistä useat tukevat ympäristövetoista kasvua ja energiatehokasta rakentamista sekä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä. Tulevaisuudessa puurakentamista pitää edistää. Samanaikaisesti on uudistettava metsäverotusta niin, että se kannustaa myymiseen. Sosialidemokraatit esittävät myös erillistä vienninedistämisprojektia ympäristö- ja palvelualoille sekä eSuomen vahvistamista.

Huolenpitoa osaamisesta ja työttömistä

Suomesta on vuodessa hävinnyt lähes 120 000 työpaikkaa. Työttömiä työnhakijoita on 77 000 enemmän kuin vuosi sitten. Varsinkin nuorten työttömyys on noussut hurjalla vauhdilla, ja pitkäaikaistyöttömyys on kääntynyt nousuun ensi kerran vuoden -96 jälkeen. Suomella ei ole varaa tällaiseen massatyöttömyyteen.

Sosialidemokraatit esittävät 130 miljoonaa euroa työvoimapoliittisiin toimiin ja työllisyysperusteisiin investointeihin. Nuorille työttömille on tarjottava riittävästi koulutusta, tukityötä, työharjoittelua ja työpajapaikkoja. Näiden avulla nuoret eivät syrjäydy ja he pysyvät kiinni työelämässä.

Koulutuksen avulla lisätään osaamista. Sosialidemokraatit esittävät rahaa aikuis-, ammatti- ja korkeakoulutukseen. Koulutuksen avulla tarjotaan sekä mahdollisuus työllistymiseen että silta työstä ja työttömyydestä uuteen työhön.

Sosialidemokraattien esitykset työllisyyttä ja työllistymistä lisääviin toimiin ovat kaikkineen noin miljardin.

Kuntalaisten perusoikeudet turvattava

Kuntien peruspalveluiden turvaamiseen Sosialidemokraatit esittävät valtionosuuksiin 500 miljoonan euron lisäystä. Tämä tarkoittaisi noin 100 euroa asukasta kohden. Tällä korotetulla valtionosuudella voidaan kunnissa parantaa vanhusten hoitoa, huolehtia perusterveyden hoidon tasosta ja panostaa lastenpalveluihin. Kuntien lisäraha vähentää myös tarvetta veronkorotuksiin ja lomautuksiin sekä ylivelkaantumiseen.

Sosialidemokraatit esittävät jakamattomien veikkausvoittovarojen rahastosta ylimääräistä ja määräaikaista tukea kuntien liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotilojen kunnostukseen. Kuntien peruskorjausinvestointien avulla saadaan kuntiin työtä ja siellä voidaan tarjota hyvää palvelua kunnollisissa tiloissa.

Sosialidemokraatit esittävät kaikkiaan noin 400 miljoonaa kohdistettavaksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseen ja köyhyyden poistamiseen. Kohdentamalla esityksensä tarkasti Sosialidemokraatit haluavat parantaa huonoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien kansalaisten arjessa selviytymistä.

Työttömäksi jääneen perusturvaa parannetaan korottamalla peruspäivärahaa (43 euroa / kk), nostamalla työttömyysturvan lapsikorotuksia 20 %:lla ja luopumalla työmarkkinatuen tarveharkinnasta. Lapsiperheitä tuetaan nostamalla lapsilisän yksinhuoltajakorotusta (20 euroa / kk), nostamalla lapsiperheiden toimeentulotukea (30 euroa / kk) ja parantamalla yleistä asumistukea. Eläkkeensaajien arkea helpotetaan korottamalla eläkkeensaajien asumistukea (50 – 70 euroa / kk).

Pienituloisten toimeentuloa parannetaan myös keventämällä pienituloisten kunnallisverotusta. Lisäksi tulonsiirrot on kohdennettu niitä kipeästi tarvitseville.

Kansainvälistä oikeudenmukaisuutta tuetaan pitämällä kiinni YK:ssa sovitusta kehitysyhteistyön tavoitteesta 0,7 % bkt:stä vuoteen 2015 mennessä.

Tasapainotettu vaihtoehtobudjetti

Kaikkineen Sosialidemokraattien työllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta tukevan budjettivaihtoehdon lisäykset ovat noin 1,413 miljoonaa. Sosialidemokraattien valtion tuloja lisäävät veroesitykset tuottaisivat noin 1,425 miljoonaa.

Sosialidemokraatit uudistavat kestävää kehitystä tukevat veroesityksensä WINDFALL-verosta, pakkausverosta ja jäteveron laajentamisesta. Reilumpaan veropolitiikkaan pyritään rakennuksilla käyttöönotettavalla käännetyllä arvolisäverolla ja osakkeiden myyntivoittoverotuksella.

Sosialidemokraatit esittävät pääomaveron nostoa (30 %). Sosialidemokraatit eivät kannata hallituksen esitystä marginaaliverosta, vaan esittävät, ettei marginaaliveroa kevennetä missään tuloluokassa.

Itä-Suomen yhteistyötä lisättävä

Keskiviikko 11.11.2009 klo 13:44

Alla SDP:n Etelä-Savon piirin kannanotto Itä-Suomen maakuntien yhteistyöstä.

__________________________________________________

 

Etelä-Savon piiri on 5.11. ottanut kantaa Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan valmistelemiin terveydenhuoltoa ja koulutuspolitiikkaa koskeviin asiakirjoihin sekä määritellyt omat ehdotuksensa Itä-Suomen yhteisiksi kannoiksi koskien aluehallintoa ja Saimaan alueen vahvuuksia.

Koulutuspolitiikka 

 Koulutuksen rakenteita voidaan järjestää ajanmukaisella tavalla. Muutoksilla pitää tavoitella hallinnollisia säästöjä, jotta palveluverkko voidaan säilyttää mahdollisimman tiheänä ja tarkoituksenmukaisena oppilaita ja opiskelijoita ajatellen. Henkilökunnan täydennys- ja jatkokoulutuksesta on huolehdittava. Olemassa olevien toimipisteiden rakennus- ja laiteinvestoinnit on saatava aiempaa tehokkaampaan käyttöön yhdistämällä eri palveluntarjoajien tuotantotarpeita. 

Koulutussektoreista erityisesti metsäteollisuus, puun jatkojalostus ovat tärkeitä. Aikuiskoulutuksen lisääntyneeseen kysyntään työttömyyden kasvaessa on vastattava. Venäjän ja kiinan kielen opiskelumahdollisuuksia tulisi lisätä leikkikoulusta yliopistoon. 

Lukioiden säilyttämiseen pienillä paikkakunnilla antaisi parhaan mahdollisuuden maakunnallinen järjestäjä, joka hyödyntäisi täysimääräisesti verkko-opetuksen mahdollisuudet. Peruskoulun ja toisen asteen väliin tarvittaisiin kymppiluokan mahdollisuus heille, jotka vielä etsiytyvät omalle opiskelualalleen. Toisen asteen yhteistyötä on saatava paremmaksi. 

Koulutuksen maksuttomuus on sosialidemokratian kulmakiviä. Lukukausimaksuja ei saa periä ja oppimateriaalien osalta olisi saatava muutosta maksuttomuuden suuntaan.

Terveydenhuolto

Julkisen terveydenhuollon palvelujen laatu ja saatavuus on tärkeää, jotta kannatus kansantaloudellisesti ja sosiaalisesti tärkeälle tasa-arvoiselle julkiselle terveydenhuollolle säilyy veronmaksajien ja palvelujen käyttäjien keskuudessa. Valmistuneet lääkärit pitää velvoittaa suorittamaan kahden vuoden työjakso kuntien terveyskeskuksissa. Terveyskeskusten johtamiseen ja työilmapiirin parantamiseen on mietittävä uusia keinoja lisäten joustavuutta ja tasaisempaa työkuormitusta. Rakennusten ja laiteinvestointien käyttöastetta on nostettava. 

Julkisen rahoituksen kohdentamista on tarkistettava pitäen ensisijaisena julkisen palvelutuotannon laatua ja saatavuutta ja toissijaisena yksityisen palvelutuotannon ulottamista kaikkien saataville. 

Erikoissairaanhoidon palveluiden keskittämisen ohessa on arvioitava kansantaloudelliset vaikutukset palveluverkon rakenteiden muutokselle. Terveydenhuolto työllistää paljon ja siksi aluetaloudellisia seikkoja ei sovi unohtaa. Perusterveydenhuolto on joka tapauksessa tarjottava lähellä asuinpaikkaa. Terveydenhuollon palvelujen tulee olla kaikkien ulottuvilla tuloista ja varallisuudesta riippumatta. 

Uusien erikoissairaanhoidon hoitomuotojen tuleminen edellyttää keskittämistä ja erikoistumista. Alueella sijaitsevat keskussairaalat ja aluesairaalat voisivat erikoistua joidenkin tiettyjen yleisten hoitomuotojen tuottamiseen. 

Ennaltaehkäisevä työ vähentää sairaanhoidon ja vanhustenhuollon kustannuksia pitkällä aikavälillä ja parantaa ihmisten elämisen laatua ja onnellisuutta.  

Aluehallinto

Itä-Suomen alueen maakuntaliittojen yhteistyöelin on järjestettävä oman päätöksentekoelimen pohjalle. Itä-Suomella ei ole varaa hukata aikaa eikä resursseja päällekkäiseen päätöksentekoon ja mahdollisuuksiin hidastaa prosesseja tarpeettomasti. Yhteistyöelimen kokoonpanon on perustuttava lain mukaisesti kunnallisvaaleissa saatuun kannatukseen ja yhteistyöelimen on nautittava täyttä poliittista luottamusta hoitaakseen tehokkaasti koko Itä-Suomen yhteisiä asioita. 

Itä-Suomen väestöpohjaltaan pienentyneiden maakuntien on koottava vaikutusvaltaansa yhteen, jotta kansallisessa ja kansainvälisessä edunvalvonnassa voidaan pärjätä.  

Liikenne, Venäjä, matkailu, metsä eli Saimaan alueen vahvuudet

Metsätalouden alueelliseen tutkimukseen tarvitaan lisää varoja, jotta jalostusastetta voidaan nostaa ja puun kysyntä saadaan entistä tasaisemmalle ja nykyistä korkeammalle tasolle. Tasainen kysyntä ja hinta ovat niin metsänomistajien kuin teollisuuden etu. 

Liikenneverkosto kuuluu valtion omistukseen. Valtion vastuulle kuuluu liikenneverkon kehittäminen ja kunnossapito. Liikenneverkossa on pitkälti unohdettu Suomen poikittaisyhteydet ja erityisesti koulutusyhteistyö ja puunjalostuksen alueelliset mahdollisuudet korostavat Itä-Suomen sisäisten kulkuyhteyksien toimivuuden tärkeyttä. Valtatiet Itä-Suomessa ovat laajalti huonossa kunnossa ja todellakin ajastaan jääneitä. 

Matkailun kehittämisen kannalta vesistöä koskevat rakennus- tai ennallistamistoimet ovat vaikutuksiltaan laajoja ratkaisuja. Pienyritysten yhteistyön ilmapiiriä olisi saatava paremmaksi ja markkinointiyhteistyö edellyttänee merkittävää julkista rahoitusta synnyttääkseen pysyviä käytäntöjä. Paikkakunnittain voitaisiin perustaa matkailuyrityksiä, jotka muualle tehtävien matkojen sijaan järjestäisivät matkoja kyseiselle paikkakunnalle esim. tilausbusseilla. 

EU:n nykyisen ohjelmakauden päättyessä voidaan Itä-Suomen toimisto Brysselissä sulkea ja voimavarat keskittää Pietariin. Itä-Suomelle voisi olla strateginen kilpailutekijä, suhteellinen etu, rakentaa taloudellista yhteistyötä Venäjän kanssa, koska Länsi-Euroopan suuntaan tarkasteltuna Itä-Suomi on aina tietyllä tavalla takamaata. Venäläisten mökkeilijöiden ja matkailijoiden lisääntyminen on mahdollisuus lisätä työpaikkoja. Väestörakenteen kannalta olisi eduksi, jos yhä useampi heistä jäisi pysyvästi Itä-Suomeen. 

Salojen silta

Tiistai 27.10.2009 klo 11:41

Kirjoittelenpa blogiin muutaman rivin Enonkosken siltahankkeesta ennen kuin kerään voimani Savonlinnan talousarvioesitystä kommentoimista varten.

Sunnuntain Itä-Savossa oli juttu Enonkosken Hanhivirtaan puuhattavasta sillasta, joka korvaisi nykyisen lossiyhteyden. Ei voi kuin vain ihmetellä Enonkosken kunnan intoa sillanrakentamiseen. Yleensähän on olen puolustanut joka tuutissa liikenneinfran parantamista Etelä-Savossa, ja tästä olen saanut myös kriittistä ja positiivista palautetta maakunnan asukkailta, mutta nyt on kyseessä sellainen hanke jota on hankala olla ajamassa eteenpäin.

Sillan valmistuessa käsittääkseni Enonkosken kunta menettäisi saaristokuntastatuksen, joka tarkoittaa jos muistan oikein n. 800 000 € vuodessa korotettuina valtionosuuksina. Mistähän "Kosken" päättäjät aikovat repiä nuo rahat kun silta valmistuu? Pitää myös muistaa että lossi on myös yksi Enonkosken merkittävimpiä yksittäisiä työllistäjiä hyvin alkutuotanto valtaisessa kunnassa. Nämä ovat merkittäviä seikkoja paikkakunnalla joka menettää suhteellisesti eniten väkeä Etelä-Savon maakunnassa.

Seututie 471, jonka varrella Hanhivirran lossi sijaitsee, on hyvin hiljainen Enonkoskelta Savonrannalle ja Heinävedelle päin. Lossin kantavuus riittää myös puutavarakuljetuksille. Ehkä lossiyhteyttä tässä kohtaa kannattaisi myös pohtia ihan matkailueksotiikan näkökulmasta, lossia sinisen Saimaa varrella nykypäivänä pääse kovin usein pääse kokemaan (ja hyvä niin).

Tuskin kukaan jättää ostamatta mökkitonttia Enonkosken pohjoisosasta tai Savonrannan länsipuolelta vaikka välissä onkin muutaman minuutin lossimatka?

Tiehallinnolle sillan rakentaminen sopii, sillä sillan hinnaksi on arvioitu 10,8 miljoonaa euroa. Jokainen voi laskea kuinka pitkään menee kun valtio on säästänyt sillan kustannukset saaristokuntalisästä ja lossinkuljettajien palkoista. Ehkäpä hankkeen takuumiehet ovatkin huolissaan valtiontalouden tilasta, joka sinänsä on kiitettävää näinä päivinä. Mutta kannattaisi myös pohtia näitä muitakin vaikutuksia.

Mikäli hanke nousee maakuntaliiton edunvalvontamatriisiin on allekirjoittaneen aika hankala puhua sen puolesta kovinkaan ponnekkaasti. On kai vain pudisteltava päätä ja mietittävä kuinkahan enonkosken kuntalaisten palveluille käy, sitten kun Heinäveden Sappuun tai Savonrannan Pirttimäkeen pääsee vähän rivakammin.

Torstin kolumni Demarissa

Tiistai 20.10.2009 klo 0:04

Näiden nettisivujen ylläpitäjän uutta blogi-merkintää odotellessa kannattaa käydä lukaisemassa Pilvi Torstin kirjoittama kolumni Uutispäivä Demarin verkkoversiossa, jossa hän pohtii ammattiyhdistysliikkeen rahoituksen roolia vaalirahakeskustelussa.

Sekä kannattaa pipahtaa tutustumassa myös SDP:n uusiin sivuihin.

Niin ja jos Nhl-jääkiekko kiinnostaa (ja sehän kiinnostaa!) ei kannata unohtaa Jouni Niemisen mahtavaa blogia Hesarin sivuilla.

Päivittelen blogia kunhan kiireiltäni joudan, eli toivottavasti melko pian.

Demokratian häiriötilasta päästävä pois

Perjantai 9.10.2009 klo 12:25 - Teemu

Vaalirahasoppa on kiehunut jo reilusti yli vuoden. Paljastuneet väärinkäytökset ovat vahingoittaneet poliittisen järjestelmän uskottavuutta vakavasti. Raha-automaattiyhdistyksen varojen väärinkäyttö, kyseenalaiset kaavoituspäätökset, kummalliset lentoliput sekä pätkittäin palaava muisti ovat jättäneet ruman kolhun kansalaisten luottamukseen poliitikkoja kohtaan.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on joutunut tässä asiassa myrskyn silmään. Taannoin esitetty Silminnäkijä-ohjelma nosti laineet jo lähes kestämättömälle tasolle. Mutta taitavina pelureina Vanhanen ja keskusta käänsivät keskustelun puutavaralahjoituksiin. Ohjelman pääasiallinen sisältö koski keskustalaisen nuorisosäätiön epäilyttäviä toimia, joissa Ray:n rahaa on heitetty gryndereille, vieläpä lainsäädännön vastaisesti. Kaikki tämä tapahtui Vanhasen ja kansanedustaja Antti Kaikkosen (kesk.) valvovan silmän alla.

Esille voisi myös nostaa kansanedustaja Marja Tiuran (kok.) lentoliput arkkitehtitoimistolta, joka kilpailee hänen hallinnoimansa koulun rakennusurakasta. Epäilyttävältä kuulostaa myös ministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) saama huomattava vaaliavustus huonekalufirmalta, sittemmin Pekkarinen on ollut myöntämässä merkittävää investointiavustusta samalle firmalle. Ei laitonta, mutta hyvin arveluttavaa.

Tai entäpä mitä kertoo harkinnasta se että kyseenalaista mainetta nauttiva liikemies tulee tarjoamaan vaalirahoitusta, firmasta joka oli tunnettu jo silloin huolettomasta varankäytöstä? Useat hallituksen avainministereistä eivät viitsineet vaivata itseään näin triviaaleilla kysymyksillä. Pakko myöntää että itse kiinnostuisin asiasta hieman enemmän jos joku löisi allekirjoittaneelle kymppitonnin näppiin ja vain hymyilisi vienosti onnea toivottaen.

Tätä listausta voisi jatkaa lähes loputtomasti, mutta siihen ei nyt liene tarvetta. Johtopäätöksenä voi todeta että syvässä suossa ollaan. On hyvä että rötökset paljastuvat, mutta välillä tuntuu unohtuvan, ettei kaikki politiikan rahoitus ole pahasta. Epäilys osuu kaikkeen ja kaikesta tehdään epäilyttävää. On kuitenkin muistettava että suurin osa kansanedustajista tai vaalirahoitusta antaneista ei ole tehnyt mitään väärää.

Niin kurjalta kuin se kuulostaakin ei vaaleja ilmaiseksi tehdä, joten rahoitusta on pakko jostain saada. Tilanne ei voi olla se että vain rikkaimmilla yksityishenkilöillä olisi mahdollisuus pyrkiä vaikkapa eduskuntaan. Vaalirahoitus tarvitseekin tarkemman valvonnan, kunnon sanktiot väärinkäytöksistä ja ennen kaikkea ehdokaskohtaisen kampanjakaton. Koko kohun taustahan on juuri näissä hillittömiksi paisuneissa ehdokkaiden kampanjabudjeteissä.

Kansalaisten kyllästyminen ”ostopolitiikkoihin” on hyvin toivottavaa, ja se tarjoaa uusille asiapohjalta ponnistaville ehdokkaille tilaa. Suuri vaalikampanja ei ole mikään pätevyyden tae. Tämän toteutumiseksi kaivataan myös äänestäjiltä suurempaa kiinnostusta yhteiskunnallisista asioista. SDP:lle uusi tilanne tämä ei ole ongelma, vaan mahdollisuus. Toivottavasti tulevaisuudessa kilpaillaan politiikan sisällöillä, ei mainostoimistojen tekemien kampanjoiden näyttävyydellä.

On ensiarvoisen tärkeää etteivät äänestäjät alistu nykyisessä tilanteessa, vaan heidän tulee vaatia parempaa politiikkaa. Passivoitumisella varmistetaan, vain se etteivät tavat muutu ja samat kepulit hoitavat edelleenkin yhteisiä asioitamme. Tässä tilanteessa kannustankin nuoria kiinnostumaan politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista, sillä juuri siitä tarvitsemme että selviämme tästä vakavasta demokratian häiriötilasta joka suomalaista kansanvaltaa parhaillaan koettelee.

Nyt jos koskaan on tilaa uusille tekijöille ja toimintatavoille. Ei pidä alistua vaan vaikuttaa.

 

Kirjoitus julkaistu Vapaus-lehdessä 8.10.2009

Land of the free

Lauantai 19.9.2009 klo 11:45

Barack Obama on käynnistänyt suuren terveydenhuoltouudistuksen Yhdysvalloissa. Tämän hetkinen tilannehan on että Yhdysvaltain terveydenhuolto on yksi maailman kalleimmista ja tehottomimmista. Yhdysvallat käyttää 16 % Bkt:staan terveydenhuoltoon (Suomi n.8 %) ja silti se jättää kokonaan vaille ilman terveydenhuoltoa noin 87 miljoonaa amerikkalaista. Järjestelmä perustuu yksityisiin vakuutuksiin.

Vakuutusyhtiöiden etu on jättää riskiryhmät kokonaan vakuutuksen ulkopuolelle, tai nostaa maksut mahdollisimman korkealle. Ja totta kai yrittää jättää korvaukset maksamatta vedoten ihan mihin vain pystyvät. Helpoimmin ja halvimmalla vakuutuksen saa 25-30 vuotias työssäkäyvä korkeasti koulutettu mies. Summa summarum, ne ihmiset ketkä eniten terveydenhuoltoa tarvitsivat jätetään sen ulkopuolelle.

Rebublikaanit ovat käyneet raivoisaan (ja epätoivoiseen) vastustukseen presidentin kamalaa uudistusta vastaan. Obaman ideahan on että sairausvakuutusmarkkinoille tulisi julkinen toimija joka tarjoaisi terveydenhuollon ulkopuolella oleville edullisia vakuutuksia. Kamalaa, eikö totta! Siinähän vakuutusfirmojen katteet kärsisivät, eihän niin voi toimia..

Hauska knoppitieto on muuten se, että nämä samat vakuutusyhtiöt sijoittavat miljardeja dollareita tupakkayhtiöihin. Sinänsä loogiista, tupakanpolttajiltahan voi kerätä korkeampia maksuja ja korvauksia voi evätä vedoten asiakkaan tupakanpolttoon.

Vastustajien argumenttien jyrkkyyttä lisää se, että suomalaisen kokoomuksen veljespuolue republikaanit on sekavassa tilassa presidentinvaalitappion jäljiltä. Niinpä sen oikea äärilaita saa eniten ääntänsä kuuluviin, maltillisempien keräillessä vielä itseään Bushin kausien virheiden jälkeen. Tämä mahdollistaa Sarah Palinin kaltaisten älykköjen, jotka luulevat että dinosaurukset elivät vielä pari tuhatta vuotta sitten, lausuntojen kuolemanpaneeleista näkyvyyden. Ei voi kun hämmästellä...

Toivottavasti Obama saa aikaan jonkinlaisen kompromissin, ja kauan kaivattu uudistus menee eteenpäin kongressissa. Vai voiko mikään sivistysvaltioksi itseään tituleeraava maa jättää 87 miljoonaa kansalaista ilman terveydenhuoltoa. Mielestäni terveydenhuolto on jokaisen ihmisen perusoikeus eikä etuoikeus.

Huippuyhteistyötä

Keskiviikko 16.9.2009 klo 15:46

Syyskuun alussa järjestettiin Itä-Suomen huippukokous Imatralla, koolla olivat Etelä-Savon, Etelä-Karjalan, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon sekä Kainuun maakuntaliittojen hallitukset, maakuntajohtajat sekä alueen kansanedustajia. Huippukokouksen ja sen yhteydessä järjestetyn seminaarin tarkoituksena oli pohtia ratkaisuja sekä toimintalinjoja Itä-Suomen maakuntien yhteisissä haasteissa.

Itä-Suomen eri maakunnilla on paljon yhteisiä edunvalvontakysymyksiä, aina metsäteollisuuden tilasta matkailun kautta väyläkysymyksiin. Siispä olisi hyvin loogista tehostaa ja tiivistää maakuntien yhteistyötä ja edunvalvontaa yhteisin keinoin. Kuulostaa hyvin yksinkertaiselta, eikö totta?

Todellisuus on kuitenkin hyvin paljon karumpi. Kaikista maakunnista ei löydy tahtoa lähteä lisäämään Itä-Suomen vaikutusvaltaa yhteisissä kysymyksissä. On toki ymmärrettävää ettei omaa jo saavutettua valtaa haluta jakaa, mutta entäs kun sen vallan jakamisella hankittaisiin lisää todellista vaikutusvaltaa?

No kun ei käy niin, ei käy. Tuollainen tunnelma minulle jäi kun yhteisiä edunvalvontakuvioita ehdotettiin maakuntahallitusten johdon palaverissa. Asiaa luvattiin pohtia ja "makustella", mutta tekoihin ei haluttu ryhtyä. Totesin palaverin lopussa että pohtimisen aika on jo mennyt, nyt tarvitaan toimia. Mutta jos Itä-Suomi haluaa olla jatkossakin kyykyssä etelän suurten ja mahtavien edessä, niin mikäpäs siinä. Kaipa se osataan kun tähänkin asti ollaan totuttu näin olemaan. Köyhät ja vähäväkiset tappelevat sitten murusista joita pöydältä saattuu tippumaan.

Onko tälläinen toiminta maakuntien asukkaiden edunmukaista? Mielestäni ei. Se kun ei oikein riitä että hymistellään maakuntalehdissä "että kivaa on ja hyvin menee". Ehkä käsitykseni maakuntien yhteistyöstä on hieman liian pessimistinen, mutta ei kuitenkaan vailla totuuden siementä.

Huippukokous oli kuitenkin suuremmalta osin hyödyllinen ja eihän niitä tuloksia koskaan saada ellei jatkossakin yritetä kamppailla elinvoimaisen Itä-Suomen puolesta. Ehkä jo ensi vuonna tärppää.

Valintojen maailma

Torstai 13.8.2009 klo 14:18 - Teemu

Viime aikojen kuumat puheenaiheet ovat olleet Nälkälinnanmäki, meillä Savonlinnassa, ja vaalirahoituskuviot koko maan laajuisesti.

Siitä mäestä. Savonlinnnassa on noussut kansanliike vastustamaan kaupungin aikomuksia myydä nykyinen kirjastonmäki (kirjaston siirtyessä muualle) rakennusliike Yit:lle ja sen kaavoittamiseksi lomarakentamiselle. Hyvä että kaupunkilaiset ovat aktiivisia sen suhteen mitä heidän ympäristössään tapahtuu. Kuitenkin keskustelu on saanut ehkä hieman liian suuret mittasuhteet, tuntuu että kaupunki kuolee tai kukoistaa sen mukaan mikä lopullinen päätös asiasta onkaan.

Hyviä perusteluja on kuultu niin hankkeen puolesta, kuin sitä vastaankin. Mutta valitettavasti niitä mielestäni heikompia perusteluita on ollut ilma sakeana. On esimerkiksi mielestäni hieman "falskia" väittää että Nälkälinnanmäki on kaupunkilaisten henkireikä savonlinnalaisessa betoniviidakossa. Laitaatsillan ja Kyrönsalmen välisestä n.340 ha alueesta 110 ha on viheralueena tai metsänä. Ja jos tahtoo "vapaaseen tilaan" niin ei kun vaan jokamiehen-oikeudet käyttöön, ulos ja metsään, jota kyllä Savonlinnassakin riittää.

Mäki on kaunis ja sen tausta on historiallinen, mutta se historiallisuus hukattiin jo 60-luvulla kun kirjasto siihen aikoinaan rakennettiin. En myöskään usko alueen merkitykseen kaupunkilaisten keskeisenä virkistysalueena. Tein kesä-heinäkuussa käytännön tutkimusta ja istuin neljänä aurinkoisena päivänä, niin arkena kuin viikonloppunakin, puistossa puolisen tuntia kerrallaan, enkä nähnyt yhtään puistosta nauttijaa paikalla. Ehkä tämä johtui minusta, mene ja tiedä.

Eniten itseäni hankkeessa mietityttää pysäköintiratkaisut, ja sen kustannukset. Niitä kaupungin on hankala ottaa kontolleen. Myös uuden kirjaston kaavoitus asettaa mahdollisia kysymysmerkkejä.

Tärkein perustelu itselleni hankkeen eteenpäin viemiseksi on työllisyys ja matkailuinvestoinnit. Mikäli kaupunkiin aiotaan saada suurempia tapahtua tai lisää matkailuvirtoja, niin se vaatii majoituskapasiteettia. Matkailuhan oli yksi niistä meidän keskeisistä elinkeinoista, eikös vain?

Savonlinnan työllisyystilanne on äärimmäisen huolestuttava, työttömyysaste huitelee 15 % korvilla, eikä tuleva talvi lupaa hyvää. Kun tuohon lukuu lisätään lomautetut ja työvoimapoliittisien aktiivitoimien piirissä olevat ihmiset, niin luku lähtentelee uhkaavasti 25 %. Ei siis aihetta hurraa-huutoihin, tällä tahdilla koko kaupungin nimen voi vaihtaa Savonlinnasta Nälkälinnanmäeksi.

Näiden faktojen valossa päätöksiä täytyy tehdä, joten helppoa ei ole. Kaupunkilaiset tarvitsevat palveluita, työpaikkoja sekä virkistystilaa. Mikä on tärkeysjärjestys Savonlinnassa? No, katsotaan rauhassa miten projekti etenee tai on etenemättä, tuleva syksy sen meille kertonee. Jos nykyinen suunnitelma kaatuu, niin toivottavasti on olemassa "plan B" joka tyydyttää mahdollisimman montaa meistä kaupunkilaisista.

Pari sivuhuomautusta. Moni kaupunkilainen on tullut hämmästelemään erään teknisen viraston virkamiehen roolia Nälkälinnanmäki-keskustelussa. On tunnustettava että itsekin olen tätä pohtinut. Harvassa yrityksessä siedettäisiin sitä jos työntekijä vuotaisi yrityksen vielä salassa pidettäviä asioita lehtiin tai toimisi jatkuvasti johdon ohjeiden vastaisesti. Missä kulkee virkamiehen ja yksityisen ajattelijan välinen ero?

Vihreiden valtuutetuille jotka arvostelivat mielipidekirjoituksessaan uimarantojen puutetta Savonlinnan keskusta-alueella voin ilokseni kertoa, että keskustassa on uimarantoja. Niitä löytyy Erik Laxmannin puistotien varrelta, Panimo-Ravintola Huvilan takaa ja vaikkapa ns. Kasino-saarilta. Ja todennäköisesti vielä jostain muualtakin esim. Heikonpohjasta. Joten ei syytä huoleen, kyllä Savonlinnassa pääse varpaitaan kastelemaan muuallakin kuin uimahallissa.

 

 

Kiitokset vielä upeasta Jurassic Rockista sen järjestäjille, festariväelle ja erityisesti maakuntaliiton nuorille vieralle. Niin ja myös kiitokset balettijuhlille, sielläkin sitten tuli käytyä. Hienoa oli, vaikka rehellisyyden nimessä on tunnustettava ettei allekirjoittanut ihan koko aikaa kärryllä pysynytkään!

Tässäpä tämä jatketaan ensi kerralla.

Kesä pikku hiljaa takanapäin

Tiistai 4.8.2009 klo 14:20 - Teemu

Työn ja edustamisen täyteinen kesä alkaa olla vähitellen elettyä elämää. Duunit Metallisilla loppuivat totuttua aiemmin jo heinäkuun viimeinen päivä, mutta ei mahda mitään markkinatilanne on vain sellainen. Toivottavasti syksy ja ensi vuosi tuo helpotusta tilanteeseen.

Metallitöiden lisäksi kesän mahtui paljon hienoja tapahtumia ja kulttuurielämyksiä. Uutena savonlinnalaisena tuli käytyä muutaman kerran oopperassakin, joskin en voi sanoa olevani ihan "sisällä" tuon hienon taiteen muodon kaikkien nyassin kanssa. Mutta ihan hienoltahan se kuulosti, menen kyllä toistekin.

Kesään mahtui myös asiapitoista ohjelmaa Saimaa Summittien ja Päämajasymposiumin muodossa. Molempia tapahtumia suosittelen kaikille kiinnostuneille.

Kevyemmän muusikin saralla, joka on ehkä vähän enempi se "mun juttu", tuli käytyä pikaisesti Ilosaarirockissa ja Rannan Kemuissa. Ilosaari oli taas hauska ja rento festari-kokemus, ja loppuunmyyty, kuten aina. Tänä vuonna tyydyin itse hengailemaan festarialueen ulkopuolella, ehkä ensi vuonna on taas ostettava lippu. Savonrannalla järjestetyt Ranna Kemut olivat itselleni todella positiivinen yllätys, hieno meininki, hyviä esiintyjiä ja mahtava sää. Ei kai suomalainen ulkoilma-tapahtuma menestyäkseen muuta tarvitse. Kemut ovat hieno osoitus savonrantalaisesta talkoohengestä joka näyttää pystyvän melkein mihin vaan.

Tänä viikonloppuna on odottamani Jurassic Rock Mikkelissä. Olen menossa isännöimään maakunnan nuoria toivoja tapahtumaan. Porukkaa on tulossa eri järjestöistä ja oppilaitoksista. Harmi vaan kun edustus meinaa jäädä vähän kapeahkoksi. Ehkä ensi vuonna paremmin, tai sitten vaihdetaan isäntää...

J-Rockissa esintyvät mm. Kotiteollisuus, Viikate, Stam1na sekä kanadalainen Danko Jones. Muut esiintyjät voi etsiä tapahtuman kotisivuilta, www.jurassicrock.fi. Paikalle odotetaan noin 13 000 festarikävijää, joten ihan yksin ei tarvitse olla, vaikka Mikkelistä onkin kyse. Lippuja löytyy vielä.

Niin ja se kesän tärkein tapahtuma, juhannusaaton jalkapallo-ottelu savonrantalaiset vs. mökkiläiset. Tällä kertaa voitto lipsahti mökkiläisporukalle numeroin 5-6, täytyy kuitenkin huomauttaa meidän mahtavasta loppukiristä sillä tilanne oli ensimmäisen puoliajan jälkeen 1-5. Ensi vuonna hoidetaan homma kotiin, muuten oma kapteenin saldoni näyttää ihan liian rumalta. Tällä hetkellä vyöllä yksi voitto ja kaksi täpärää tappiota, mutta se voitti olikin aika murskaava...

Päivittelen tähän blogiin tuonempana perinteisiä politiikan aiheita, ehkä pitäisi kommentoida vaaliraha-kohua tai Nälkälinnanmäen hektisiä tunnelmia Savonlinnasta.

Seuraavaan kertaan...

Aftermath

Torstai 11.6.2009 klo 23:02 - Teemu

 

Eurovaalit on sitten käyty tunnetuin tuloksin. Tässä vähän pohdintaa ja huomioita asiasta. Netti on täynnä hyviä(kin) poliittisia blogeja, joissa keskustelu on huomattavasti syvällisempää joten niihinkin kannattaa perehtyä.

 

SDP

 

17,5 (292 051 ääntä), kaksi paikkaa. Meidän tulos oli huono, ei siitä mihinkään pääse. Tosin kannatus on linjassa normaaliin epv-kannatukseen, kannatuksemme on aina ollut n. 3% matalampi eu-vaaleissa kuin samaan aikaan tehdyissä eduskuntavaaligallupeissa. No, tuo ei lohduta kyllä yhtään. Ääniä vuoti varmaankin eniten persuille ja vihreille.

 

Läpi sosialidemokraateista menivät Mitro Repo (71 829) ja Liisa Jaakonsaari (45 325). Repo on tuttu mies mediasta ja monesta, hieno äänisaalis politiikan ensikertalaiselle. Revon merkitystä demareille on pohdittu laajalti, on ”tiedetty” kertoa etteivät demarit olisi saaneet ilman Repoa kuin yhden paikan ja 15 % kannatuksen. Mitenkähän vihreät sitten onnistuivat saamaan kaksi meppiä 12,4 % kannatuksella? Ja tuskinpa kaikki Revon äänet olisivat jääneet tulematta puolueelle jos hän ei olisi ollut ehdolla.

 

Mitroa on pidetty ”epä-demarina”, joka on valittu listalle kevyin perustein. Minun mielestäni tähän puolueeseen kelpaa jokainen joka jakaa sosialidemokraattisen arvomaailman. Repoa oli kosiskeltu monen muun puolueen riveihin ehdolle, mutta hän valitsi sosialidemokraatit. Millä perusteilla? Poliittisen ohjelman perusteella. Kelpaa demariksi ainakin minun kirjoissani. Mitähän muuta Mitrolta tulisi vaatia, että hänestä tulisi muiden kuin sosialidemokraattien silmissä kelvollinen demari-meppi?

 

Toinen tuleva Sdp:n meppi on pitkälinjan politiikko Liisa Jaakonsaari. Jaakonsaarella on kansanedustajakokemusta jo vuodesta 1979, hän oli myös Lipposen ensimmäisen hallituksen työministeri. Joten tarvittavaa tietoa ja taitoa Liisalla europarlamentissa toimimiseen varmasti riittää.

 

Vaalitulos oli siis demareille pettymys, jo lähötilanne oli vaikea kun kaikki istuvat parlamentaarikot luopuivat. Tavoitteena olleet kolme paikkaa jäivät lopulta n. 12 000 äänen päähän. Olisiko vahvemmalla ehdokaskaartilla nuo tarvittavat äänet tulleet, mielestäni kyllä. Yksi Sdp:n heikkous oli melko kokematon ja tuntematon lista, jolta varsinaiset kärkiehdokkaat puuttuivat. Tässä olisin toivonut vastuunkantoa puolueen tunnetuilta nimiltä. Myös ns. perusduunari-ehdokkaat puuttuivat.

 

Listassa voidaan tosin nähdä positiivisiakin merkkejä. Nyt nämä tuntemattomat ja nuorehkot ehdokkaat eivät ole enää niin tuntemattomia. Nimistä kuten Pilvi Torsti, Petra Paasilinna, Jenny Lindborg, Jani Sievinen ja Niko Korte on varmasti paljon iloa sosialidemokraateille myös tulevaisuudessa.

 

Pelkkää ehdokaskaartiin homma ei kaatunut. Äänestysprosentti jäi todella matalaksi, eikä se yleensä suosi ainakaan demareita. Eu-vaalit eivät demari-äänestäjiä liiemmin kiinnosta (vrt. Kv-kannatus 542 122 tai ekv-kannatus 594 194). Miksi?

 

Äänestysaktiivisuuden alhaisuuden päivittelemisen sijasta tulee pohtia, miksi kansa ei vaivaudu vaaliuurnille? Tämä ei ole sosialidemokraattien ongelma vaan koko yhteiskunnan. Politiikan merkitys yhteiskunnan muovaajana ei ole ainakaan vähentynyt. Pohditaan tähän vastausta jossain toisessa postauksessa, muuten loppuu tila.

 

Demareiden eu-vaaliohjelman viestintää ei voitane pitää onnistuneena. Muutenkin keskustelu yleisellä tasolla keskittyi Eu:n puolustamiseen tai Suomen edun ajamiseen, kun olisi pitänyt pohtia sitä kuinka Eu voi toimia talouskriisin lievittämisessä, ilmastonmuutoksen torjunnassa tai vaikkapa unionin ulkosuhteiden hoitamisesta. Vaikuttaa siltä ettei Euroopan unionin ole riittävän tuttu suomalaisille politiikoille, medialle eikä kansalaisille.

 

Tästä tuloksesta ei pääse kuin ylöspäin, tavoitteena hyvä oppositiopolitiikka ja vuoden 2011 eduskuntavaalit. ”Tuhkan ripotteluun” ei tarvitse nyt lähteä, demareiden tulee tiivistää rivit ja jatkaa pohtimista siitä mikä on Sdp:n visio tulevaisuuden maailmasta ja Suomesta.

 

Kirjoitellaanpa loppuun muutama hajanainen huomio muista puolueista.

 

Kokoomus

 

23,2 (386 416), kolme paikkaa. Vaikka kokoomus selvisikin vaalien suurimpana puolueena, kolmatta kertaa peräkkäin eurovaaleissa, oli yhden mepin menettäminen heille suuri pettymys. Kokoomus uhosi ennen vaaleja varmaa neljää paikkaa, mutta äänestäjät päättivät toisin. Onko pahin porvari-puhuri ohi? Sapiskaa tuli varmasti Vatasen ilmastonmuutoksen kieltämisestä, Pöntisen pummi-mainoksista ja hampaattomuudesta hoitaa talouskriisiä Suomessa. Itse voisin jatkaa tätä listausta vaikka taskupokkarin verran, mutta antaa olla (tällä erää).

 

Jos pohdittiin Mitro Revon vaikutusta demareiden tulokseen, voidaan vastaavasti pohtia valtavan kalliin vaalikampanjan (joka alkoi jo tammikuussa 200 000 € maksaneen ”Hei me puhutaan..”- kiertueen merkeissä) merkitystä kokoomukselle. Tähän kun lisätään vielä yksittäisten ehdokkaiden kampanjarahat puhutaan jo aika huimasta rahakasasta. Mistähän se raha tulee? Pitäisikö jonkun poliittisen journalistin tutkia asiaa..hmm.. Ja kuinkahan kokoomuksen olisi käynyt ilman Stubbia? Kampanjaa katsellessa moni varmaan luuli että Alexhan siellä ehdolla on.

 

Yksittäisistä ehdokkaista yllättävää oli Petri Sarvamaan äänimäärä, Eija-Riitta ”en muista kuinka äänestin parlamentin tärkeimmässä äänestyksessä” Korholan läpimeno (taas) ja se että Sirpa Pietikäinen on varmaankin punavihrein meppi Suomesta.

 

Keskusta

 

19,0 (316 798), kolme paikkaa. Vaalien suurin häviäjä oli keskusta, laskua viime vaaleihin oli 4,3 %, ja yksi paikka. Kannatusta valui varsinkin perussuomalaisille. Ilman 27-vuotiaan Riikka Mannerin läpimenoa kepun ilme olisi vieläkin synkempi. Keskusta-puolue on kriisissä, Vanhasen johdolla ei ole kepu vielä vaaleja koskaan voittanut, mutta ihmeen hiljaista vaalien jälkeen on vielä toistaiseksi ollut. Vaalien tulos tuo varmasti paineita hallitustyöskentelyyn ja jos suunta ei muutu alkaa Vanhasen ja Korhosen vaihtamista vaativat äänet voimistua.

 

Täytyy kuitenkin nostaa hattua sille keskustan kuuluisalle puoluekoneelle joka veti vaalituloksen näinkin siedettäväksi, paljon pahempaakin oli ilmassa. Mutta vetääkö se keskustan vielä pinnalle tällä samalla tahdilla enää vuonna 2011, epäilenpä että ei.

 

Keskustan rahoituksesta paljastui tänään jotain mielenkiintoista. Milloin pommi räjähtää muilla porvaripuolueilla?

 

Vihreät

 

12,4, (206 439), kaksi paikkaa. Vihreät saivat vaalivoiton ja toisen mepin. Satu Hassin rinnalle europarlamenttiin lähtee ex-pj. Heidi Hautala. Vihreät menestyivät varsinkin kaupungeissa ja rokottivat myös demareiden äänipottia.

 

Vihreiden menestys ei tullut yllätyksenä, kun katsoo kuinka kovan listan se asetti vaaleihin. Listalla oli mm. ex-pj. Tarja Cronberg, Mep Satu Hassi sekä kansanedustajat Heidi Hautala, Jyrki Kasvi ja Johanna Sumuvuori. Tuolla porukalla ollaan todella vahvoilla etelän kaupungeissa, riippumatta siitä minkälaista politiikkaa vihreät ovat hallituksessa harrastaneet. Kuinka pitkään vihreiden nousukiito jatkuu? Puhutaan yhtä ja sitten äänestetään kiltisti hallitusrintaman mukana omia puheita vastaan.

 

Perussuomalaiset + Kd

 

9,8 (162 930) + 4,2 (69 458) ja Timo Soini sekä Sari Essayah mepeiksi. Timo Soini oli ehdottomasti vaalien suurin voittaja. Soini oli myös selkeä äänikuningas 130 715 äänellään vetäen mukanaan Kd:n Sari Essayhin. Soini nosti kannatustaan edellisestä kerrasta peräti 9,2 %. Soini rokotti pahasti demareita sekä keskustaa, myös vasemmistoliitto sai luovuttaa ääniä Soinille. Hurja tulos, ei voi muuta sanoa!

 

Syy miksi edellisessä kappaleessa puhuin vain Soinista, on se että tuntuu että persut ovat vain Soini ja Soinin sutkautukset. Mies keräsi 130 000 ääntä persujen 162 000. Mitä tulee Timo Soinin jälkeen? Kuka voi täyttää perussuomalaisissa tämän miehen lapikkaat?

 

Kd saa kiittää paikastaan täysin perussuomalaisia, puolueen oma kannatushan hienokseltaan laski. Olin yllättynyt että savonlinnalainen Teuvo V. Riikonen sai Etelä-Savosta vain noin 400 ääntä, enemmänkin olisi fiksulle kaverille suonut. Vaikkei Riikonen ihan tosissaan tainnut liikkeellä ollakaan.

 

On mielenkiintoista nähdä mitä se Soinin eu-politiikka on, miestä on kiitelty kautta rantain selkeästä puheesta. Mutta mitä konkreettista Soini on koskaan esittänyt? Yleensä juttu menee samaa rataa, ”Vanhat puolueet sitä, Eu on paha, Kyllä kansa tietää, Pientä ihmistä ei kiusata”. Ei tuolla vielä kovin kummoista aikaansaannosta parlamentissa vielä tee. Hauska pikku sivumerkintä on se että Essayah menee eu-kriittisen Soinin siivellä eu-parlamentin eu-myönteisimpään ryhmään EPP:en.

 

Rkp

 6,1 (101 453), yksi paikka. Rkp teki sen taas. Enough said, watch and learn.

Vasemmistoliitto 

5,9 (98 690), ei paikkoja. Vasemmistoliitto menetti ainokaisen euroedustajansa ja kolmasosan viime eurovaalien äänistä. Vaisu linja ja nimetön lista eivät saaneet väkeä uurnille. Puolueessa tartuttiin heti toimeen ja pj. Korhoselle näytettiin ovea. Harmi, mielestäni Korhonen on ollut eräs parhaista suomalaisista puoluejohtajista jo pitkään, ja hänestä vasurit ovat voineet olla ylpeitä. Mikäli hän ei vasureille kelpaa, toivotan hänet tervetulleeksi demareihin, meillä voisi olla Oulun vaalipiirissä tilaa..

 

Vasemmistoliitto vaihtanee pj:n Arhinmäeksi ja alkaa näyttämään sen nuoremmalta kannattaja kunnalta, ehkä se punavihreyskin avautuu jossain vaiheessa.

 

Tässäpä tätä, pahoittelen puutteellista analyysia, aihe on vain kovin laaja. Omia näkemyksiä ja kommentteja voi laittaa jos siltä tuntuu. Ja jos minua vielä huvittaa niin pohdinpa tätä vaalikuviota ehkä myöhemminkin.

 

Kiitos ja anteeksi, jos jaksoit lukea loppuun asti!

Tunnustan!

Lauantai 30.5.2009 klo 14:52

Neljän arkkitehdin konklaavi kirjoitti viime viikolla Aluelehti Saimaassa mielipidekirjoituksen, jossa he arvostelivat kovin sanoin Savonlinnan kaupunginjohtajaa sekä kaupungin harjoittamaa kaavoituspolitiikkaa. Kaupunginjohtajaa en tässä käy sen kummemmin puolustamaan, hän osaa sen tehdä itsekin, mutta sanon että kyseessä ei ole ainakaan ”nynny kumileimasin”, enkä koe että sitä olisivat valtuutetutkaan. Aktiivisuuteen on luottamushenkilöitä aina hyvä kannustaa. Vaikka pidänkin nykyisiä valtuutettuja useimmiten oikein hyvinä kaupunkilaisten asioidenhoitajina, puoluekannasta riippumatta. Mutta silti esitän kohteliaat kiitokset edellä mainituille herroille kannustuksesta.

 

Kirjoituksessa kysyttiin suoraan valtuutetuilta kuka heistä ajaa uutta kirjastoa, Nälkälinnanmäen rakentamista ja Vääräsaaren kylpylähanketta? Rehellisyyden ja avoimen päätöksenteon nimissä tunnustan syyllistyväni kaikkiin syytekirjelmän kohtiin. Mutta miksi?

 

Kirjasto. Hyvä paikka kaupungin keskustassa joka on oppilaitosten sekä ihmisten helposti tavoitettavissa. Paikalla ei ole samanlaisia maanomistus-ongelmia kuin Savolassa, joten valtionavustuksen käyttö-aika ei menne umpeen. Kirjasto saa uudet ja riittävät tilat, nykyinen kirjasto on mitoitettu huomattavasti pienemmälle asukas- ja aineistomäärälle

 

Nälkälinnanmäki. Myymällä alueen Savonlinna saa kipeästi kaivattuja matkailuinvestointeja. Jos matkailun halutaan olevan tulevaisuuden yksi elinkeino ja työllistäjä niin tarvitaan investointeja. Mäki on loistavalla paikalla ja siksi Yit onkin kiinnostunut rakentamaan ja markkinoimaan kohdetta. Olisi mukava pitää alue puistona tai entisen kirjastorakentamisen muistomerkkinä, mutta tähän meillä on tuskin varaa tällä työllisyysasteella ja näillä alijäämillä.

 

Ja jos 60-luvun arkkitehtuuria halutaan säilyttää, niin tarjoaa Savonrannan kaupunginosa tähän vastauksen tuoden kaupungin rakennuskantaan kauniin peruskorjatun vuonna 1967 valmistuneen keskuskoulun, jonka kulttuurihistoriallista arvoa meille mahtuu ihailemaan läheltä ja kaukaa.

 

Vääräsaari. Tärkeimpinä perusteluina vielä haaveena olevalle hankkeelle ovat työpaikat ja matkailun ympärivuotistaminen. Vääräsaari on nykyiselläänkin rakennettu, mutta toki paikka on arvokas eikä mikä tahansa betonimöhkäle siihen sovi. Mutta jos kiinnostuneita investoreita löytyy ja hanke on järkevä, kannattaa Savonlinnan tulevaisuutta tukea. Täytyy muistaa etteivät nämä uudet kohteet jätä rahaa vain itselleen, vaan matkailijat käyttävät myös muita yrityselämän tarjoamia palveluita.

 

En minä puistoja tai muistoja vastusta, mutta muuttotappiosta ja korkeasta työttömyydestä kärsivä kaupunki kaipaa uusia elinkeinoja. Näillä ei vielä kaupunkia pelasteta mutta on tämä kuitenkin askel eteenpäin. Matkailun kehittämistä ei voida jättää vain kauniiksi puheiksi tai hurskaiksi toiveiksi, vaan meidän täytyy realisoida potentiaaliamme siellä missä sitä on.

 

Puistoja tai lenkkipolkuja kaupunkilaisten iloksi jää vielä vaikkapa Sulosaareen, Talvisaloon, Miekkoniemeen tai kaupungin ydinkeskustan etelä-rannoille. Ja jos rohkeus ja rahkeet riittävät voi taajama-alueelta viisi kilometriä pois liikkuessaan päästä ulkoilemaan melkoisiin taka-metsiin norppien ja karhujen temmellyskentille. Mutta varmistetaan kuitenkin että myös meitä savonlinnalaisia änkyröitä ja nynnyjä voi asua vielä täällä myös tulevaisuudessa.

 

Teemu Hirvonen,

kaupunginvaltuutettu (sd.), Savonlinna

Kirjoitus julkaistu Aluelehti Saimaassa 27.5.2009

Pikainen päivitys

Tiistai 26.5.2009 klo 15:21

Seuraavaa blogi-merkintää odotellessa käykää lukemassa haastatteluni Viikko-Vapaudessa, ja kommentoidakin saa. Päivittelen sivuja lisää kunhan ehdin.

Muistakaa myös että Euroopan parlamentin- vaalien ennakkoäänestys alkaa 27.5, ja jatkuu aina 2.6 asti (luukun ottamatta 31.5). Ennakkoon voi äänestää voi missä tahansa Suomessa, mukaan tarvitset vain henkilöllisyystodistuksen.

Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 7.6, jolloin täytyy äänestää aiemmin osoitetussa paikassa, paikka löytyy äänioikeusilmoituksesta joka tuli postissa pari viikkoa sitten. Lisätietoja äänestyspaikoista löytyy täältä.

 

Huomatkaa myös että sosialidemokraattien eu-ehdokas Niko Korte kiertää Etelä-Savoa torstaina 4.6. Nikon löytää Savonlinnasta heti aamulla Hotelli Pietari Kylliäisestä klo 9-10, mukana myös eu-ehdokas Liisa Jaakonsaari ja puoluesihteeri Ari Korhonen.

Savolinnasta siirrymme Heinävedelle jossa on torilla tarjolla munkkikahvit ja erinomainen ehdokas klo 11 alkaen. Vesiheinästä matka jatkuu kohti Savonrantaa, jossa Nikoa voi tulla morjestelemaan Salen pihaan n. 14.30, täälläkin tarjolla kahvetta.

Kierroksen viimeinen muttei varmaankaan vähäisin pysähdyspaikka on Kerimäen tori, jossa ollaan n. 15.30.

Pitkähköä pohdintaa

Tiistai 12.5.2009 klo 1:11 - Teemu

 

Reissuviikon aluksi

Tästä viikosta on tulossa allekirjoittaneelle melkoinen reissuviikko. Näin viikon alkajaisiksi tiistaina siirrytään Joensuusta Mikkeliin Sdp:n Eu- vaalikiertueen tapahtumaan torille. Etelä-Savon demarinuoret ovat mukana tapahtumassa jakamassa nuorten ehdokkaidemme Jennyn, Nikon ja Ahmedin esitteitä. Mikkelin torilta täytyy rientää kolmeksi Savonlinnaan kaupunginhallituksen kokoukseen, ja tämän päälle on vielä kaupunginhallituksen iltakoulu Savonlinnan kaupunkistrategian päivittämisen merkeissä.

Keskiviikko-aamuna olisi löydettävä itsensä Joensuun työväenyhdistyksen tiloista klo 10. Illalla hypätään junaan ja matkataan kohti Helsinkiä. Torstai-aamuna lautalla yli Suomenlahden Tallinnaan Fnsu:n eli Pohjoismaiden demarinuorten kokoukseen. Sieltä palataan hyvin kokoustaneena ja Viron poliittisesta tilanteesta hyvin perillä olevana kotomaahan ja Helsinkiin. Lauantaina on eduskunnassa Sdp:n järjestämä Ihmisten Eurooppa- seminaari, jossa on puhumassa mm. Euroopan sosialidemokraattien puheenjohtaja Poul Nyrup Rasmussen, Jutta Urpilainen, Riitta Myller, Paavo Lipponen, Eero Heinäluoma, Erkki Tuomioja sekä Sak:n uusi puheenjohtaja.

Lauantai-iltana palataan takaisin Savoon, ja sunnuntaina reippaana valtuustoryhmän kokoukseen Savonlinnaan. Maanantaina onkin aluksi kaupunginvaltuuston kaava- ja talousseminaari, päivän kruunaa valtuustonkokous sekä mukava siirtymä Savonlinnasta Joensuuhun. 

Muttei viitsi valittaa, eikä ole kyllä syytäkään. Mukavahan se on kun saa tehdä juuri sitä mistä pitää.

 

Pekka hövelinä

Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja, punkaharjulainen Pekka Nousiainen (kesk.) vaati maanantaina kunnille 250 miljoonaa euroa lisää rahaa valtiolta. Huh huh, oman nöyrän näkemykseni mukaan noilla 250 miljoonalla eurolla ei vielä kovin ihmeitä suomalaisessa kuntataloudessa tehtäisi. Varsinkin kun Suomessa oli vuoden 2009 alussa 348 kuntaa tuota summaa jakamassa. Summa taitaa olla melkein samassa mittakaavassa kuin ne kuuluisat 16 miljoonaa jotka annettiin opetusryhmien pienentämiseen kouluissa. 

Tosin kepulaisella logiikalla suurin osa noistakin miljoonista kaadettaisiin tekohengittämään niitä kymmeniä elinkelvottomia pikkukuntia ympäri Suomenniemeä joita pidetään pystyssä vaikka väkisin tänä päivänäkin. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei tunnu kannustavan kuntakenttää muutokseen kohti terveempää kunta- ja palvelurakennetta. Porvarihallitukselta ei kuitenkaan tunnu löytyvän haluja auttaa kuntia ongelmissaan, jotka tuntuvat vain viikko viikolta kasvavan. Nyt eivät enää pelkät juhlapuheet auta, tarvittaisiin tekoja.

 

Varoitus, Eu-vuodatusta!

Euroopan parlamentin vaalit ovat jo alle kuukauden päässä, ja kampanjat ovat päässeet todenteolla käyntiin. Toivottavasti myös aletaan pikku hiljaa siirtymään sinne kuuluisalle asiaosastolle vaalitohinassa. Tähän asti keskusteluja ovat hallinneet mm. ehdokasasettelun kiemurat, kysymykset siitä saako pappi osallistua politiikkaan (totta kai saa, ei kai tämä mikään Itä-Rooma ole?), kelle Kaikkonen on tekstaillut (mikä niissä albaaninaisissa kepun nokkamiehiä kiehtoo?) sekä miksi filosofi ja esseisti Jukka Relander myy kebabia (Ovatko Hesarin ja Radio Helsingin liksat niin heikot?).

Kun tarjolla on intoa ja iso kampanja, eräs entinen presidentti, vaaleanpunainen omatunto, aimo annos impivaaralaisuutta, lentävä kasvi ja työtä ihmisten Euroopan puolesta, niin minä valitsen jälkimmäisen. Sosialidemokratia on aidosti kansainvälinen liike jolla arvot oikeassa järjestyksessä. Liian pitkään Eu:ssa talouselämän edut ovat polkeneet sosiaaliset kysymykset jalkoihinsa, eurooppalaiset demarit ovat rakentamassa sosiaalista Eurooppaa, jossa ihminen tulee ensin, ei kasvoton suurpääoma. Euroopan demaripuolue on Eurooppa-puolueista yhtenäisin ja kesäkuun vaalien jälkeen toivottavasti myös suurin.

Suomessa usein korostetaan sitä miten yksikin ahkera meppi voi saada paljon aikaan Brysselissä, mikä on varmasti totta, mutta samalla unohdetaan se että parlamentissa työskennellään puolueryhmittäin. Suomalaiset mepit eivät siis istu omassa nurkassaan, ja ruotsalaiset omassaan jne. Vaan työtä tehdään puolueittain, jolloin puolueen painoarvolla, koolla ja yhtenäisyydellä on suuri merkitys. Perinteistä hallitus-oppositio- asetelmaan eu-parlamentissa ei ole.

Käsiteltävät asiatkaan eivät ole mallia ”Suomi vastaan muut”, vaan yleis-eurooppalaisia kysymyksiä joita pohditaan oman arvopohjan mukaan.

Suurin europarlamentissa edustetuista ryhmistä ovat konservatiivit, joihin kuuluvat niin kokoomus, kristillisdemokraatit kuin Silvio Berlusconin italialaiset puoluetoveritkin ja paavin vaikutusvallan alla olevat ääriryhmät. Ryhmä ei ole kovinkaan yhtenäinen, ja Mep Riitta Myllerin mukaan se on myös yhteistyökyvyltään heikko. Markkinat ja heikko valtio ovat avainsanoja EPP:ssä. EPP heikkenee merkittävästi tänä kesänä kun Ison-Britannian, Tsekin ja Puolan konservatiivi-mepit jättävät sen.

Toiseksi suurin ryhmä europarlamentissa on PES, eli Euroopan sosialistipuolue. Myös Sdp on Pes:in jäsen. Euroopan demaripuolueen ihanuutta mainostinkin jo tuossa aiemmin, joten en aio toistaa itseäni tätä enempää.

Kolmenneksi suurin ryhmä on liberaaliryhmä, ALDE, johon suomalaisista puolueista kuuluvat keskusta ja Rkp. Liberaaliryhmä ajaa aktiivisesti maataloustukien leikkausta unionissa, paradoksaalisesti maataloustuet ovat keskustan lempilapsia. On vaikea kuvitella kuinka demarit viihtyisivät ryhmässä joka ajaisi vaikkapa sosiaaliturvan poistamista tai julkisen sektorin voimakasta yksityistämistä? Mutta keskusta on löytänyt oman eurooppalaisen poliittisen kotinsa liberaaliryhmästä, tosin samalla marginalisoiden omaa vaikutusvaltaansa.

Keskeinen ja helpommin hahmotettavissa oleva ero konservatiivien ja sosialidemokraattien välillä europarlamentissa on julkisen vallan rooli. Konservatiivit ajavat marginaali-valtiota ja mahdollisimman pientä julkista sektoria sekä mahdollisimman pientä roolia sille. Kun taas demarit haluavat olla rakentamassa eurooppalaista hyvinvointivaltiota vahvan julkisen sektorin ja kontrolloidumman talouden kautta. Näkemyseroja ryhmien sisällä on varmasti, tässä nouseekin avainasemaan ryhmän kyky yhtenäiseen kannanmuodostukseen ja yhteistyöhön. 

Tämä taitaa riittää tällä erää, alla vielä linkit pariin vaalikoneeseen ja Helsingin Sanomien Unto Hämäläisen erittäin laadukkaaseen Perässähiihtäjä-blogiin, jossa käsitellään eu-kysymyksiä ja käydään hyvää keskustelua.   

Helsingin Sanomien eu-vaalikone.

Ylen eu-vaalikone.

Onnea ja menestystä oman ehdokkaan etsintään tarjolla on paljon hyviä naisia ja miehiä Suomesta Euroopan parlamenttiin (muitakin kuin nuo kaksi).

Pitkästä aikaa

Tiistai 5.5.2009 klo 17:55 - Teemu

Eipä ole tämä blogi tarjonnut lukijoilleen lukuelämyksiä pitkähköön aikaan. No nyt se sitten päivittyi, mutta elämyksiä en voi luvata. Tässä muutama pominta menneiltä viikoilta.

Nälkälinnanmäki.

Savonlinnan kaupunginhallitus päätti viime maanantaina tehdä yhteistoimintasopimuksen Nälkälinnanmäen tontin osalta rakennuskonserni YIT:n kanssa. Kyseisellä paikallahan sijaitsee kaupunginkirjasto, jonka on tarkoitus siirtyä uuden asematien varteen vuoteen 2013 mennessä. Tämän jälkeen YIT rakentaisi tontille 50- 60 chalet- konseptin mukaista loma-asuntoa, maksettuaan tontista kaupungille käyvän hinnan.

Hanke on Savonlinnan mittakaavassa merkittävä matkailu-elinkeinon kehittämishanke joka onnistuessaan voi poikia myös muita investointeja. Matkailu on varmastikin se potentiaalisin kasvuala seudullamme, mutta se kaipaa investointeja, pelkällä entisellä ei kehitytä ja luoda uusia työpaikkoja. Myös Tynkkylänjoen matkailuprojekti sekä Savonrannan vierasvenesataman kehittäminen ovat positiivisia asioita muuten synkkänä aikana.

YIT on kumppanina varmasti ahne, tehokas ja voittoa tavoitteleva. Ja tässä tapauksessa se on vain hyvä asia. Investoinnin toteutuminen on aina varmempaa tällaisen kumppanin kanssa. Ja kyseinen firma tuskin lähtee sellaisiin projekteihin joilla ei ole liiketoiminnallista tulevaisuutta.

Nälkälinnanmäen myymistä on arvosteltu upealla paikalla olevan julkisen tilan yksityistämisenä sekä alueelle on vaadittu kahvilaa ja tähtitornia. Juuri hienon sijainnin vuoksi siitä oltiinkin kiinnostuneita, vastaavaa tuskin toteutettaisiin minnekään Haka-alueen takametsiin. Mitä tilan yksityistämiseen tulee, niin ei kaupunkihan rakentaa uuden julkisen tilan sinne asematielle, minne väki löytää Nälkälinnanmäkeä paremmin. Miksi se mäki alkaisi kiinnostaa nyt, kun kerran kirjasto on ollut kaupunkilaisille niin hankalassa paikassa mitä kuulee kerrottavan?

Ja mitä niihin kahviloihin ja tähtitorneihin tulee, pitäisi miettiä kuka ne rakentaisi, pyörittäisi ja kuka maksaisi viulut? Montako uutta euroa ne toisivat savonlinnalaisille tai montako uutta työpaikkaa ne voisivat luoda kaupunkiin? Nämä ovat kylmiä realiteetteja aikana jolloin mietitään, kuinka monta koulua lakkautetaan ja milloin.

Tutkimustuloksia.

Maanantain 4.5 Itä-Savo kertoi taloustutkimuksen tekemästä tutkimuksesta jonka tarkoituksena oli selvittää kaupunkilomailua Suomessa sekä avata niiitä mielikuvia joita eri matkailukaupungit herättävät.

Savonlinna sijoittui Järvi- Suomen kaupungeista ykköseksi. 41 % vastaajista antoi Savonlinnalle arvosanan 9-10, kun esimerkiksi Mikkelin vastaava oli 14 %. No naapurin vahinkohan ei ole meidän ilo, mutta hieno tulos kuitenkin, meille siis.

Eniten kiitosta Savonlinna sai esitteistä, neuvonnasta, nähtävyyksistä sekä vierasvenesatamasta. Heikommat kohdat olivat huono saavutettavuus julkisin kulkuvälinein ja majoituspalveluiden saatavuus. Johtopäätöksiä?

Vierasvenesatamaa kannattaa kunnostaa, Huutokoski- radalle pitää saada henkilöliikenne ja majoituskapasiteettiin kannattaa investoida (Kts. Nälkälinnanmäki).

Tutkimuksentuloksia kannattaa varmasti vilkaista myöhemminkin, niin yrittäjien kuin päättäjienkin toimesta, kun mietimme tulevaisuuden kuvioita. Ja kyllä se Mikkelikin sieltä vielä toivottavasti nousee.

Muuta.

SDP Eu-vaaliehdokkaat ovat olleet selvillä jo jonkin aikaa. Itse olen tyytyväinen asetettuun listaan. Sieltä löytyy monenmoista osaamista, seitsemän tohtoria, kahdeksan kansanedustajan tehtävistä kokemusta omaavaa, pari entistä ministeriä, maailmamestari, diplomaatti, ilmastoasiantuntija, sääilmiö, sielunmies ja tietysti turkulais-savolainen puheautomaatti sekä monta muuta hienoa ehdokasta.

Vaalit pidetään 7.6, nyt etsimään ehdokasta! Oma ehdokkaani on hän.